Huonoa makua ja töhkäistä meininkiä isolla energialla, mutta jossain kohdissa leffa jää vajaaksi.

25.1.2015 15:52

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Postal
Valmistusvuosi:2008
Pituus:109 min

Uwe Boll on hankkinut itselleen maineen epäpätevänä tohelona. Siis viiteryhmäänsä verrattuna, sillä tyyppi joka voi tehdä useita elokuvia isolla budjetilla ei voi olla täydellisen törppö. Joka tapauksessa [I]Postal[/I] käynnistyy kohtauksella joka jo yksinään jyrää hyvän ja huonon maun rajapyykin alleen ja siitä eteenpäin meno ei ainakaan muutu yhtään sen järkevämmäksi. Hoopossa juonessa Dude (Zack Ward) joka asuu trailerparkissa ihmisvalas-vaimonsa (Jodie Stewart) kanssa lyöttäytyy yhteen kulttia komendanttisoivan Dave-sedän (Dave Foley) kanssa ja pistää hulinaksi. Soppaan sotkeutuu luonnollisesti melkoisen iso lauma sekalaisia tahoja ja norsuannos vähintäänkin kyseenalaista makua.

Lähtökohdat eivät lupaa hyvää, mutta ilmeisesti Uwe Boll tietää sen itsekin, sillä [I]Postal[/I] on pähkähullu, energinen ja töhkäinen leffa. Se sijoittuu idioottien, limaskojen ja typäreiden kansoittamaan peräjunttilaan jonka nimi on kekseliäästi Paradise ja se suorastaan riemuitsee surkeudestaan. Kohtauksien muodostama juoni on silkkaa sekametelisoppaa, yksittäiset kohtaukset vilisevät viittauksia monenlaisiin lähteisiin ja tieten tahtoen huonoa huumoria on enemmän kuin vähän luvassa. Kaikista tärkeintä on se että leffa viihdyttää, sillä niin myös tapahtuu aika isosti ja kaiken lisäksi tämä leffa syljeksii kaikkea mahdollista silmille. Kaikissa kohdissa leffa ei osu maaliinsa, mutta jos Uwe Boll (Uwe Boll) ottaa kudin kepeksiinsä ei leffa voi olla täydellisen surkea. Muutamissa kohdissa leffa venyy ja paukkuu, mutta onneksi se ei missään vaiheessa katkea.

Zack Ward on leffan anonyymi päähenkilö ja äärimmäisen kyllästynyt [I]straight man[/I] koko maailman törkeydelle. Genrestä riippuen sellaisessa tilanteessa oleva on joko sarkastinen nilkki tai sitten riehaantuu täysin. Tässä tapauksessa hahmo tasapainottelee kahden ääripään välillä ja on aivan yhtä halveksittava pelätti kuin kaikki muutkin tässä leffassa hoippuvat juipit. Dave Foley on liero nilkki ja tämän perässä kulkee vielä isompi lauma yliampuvan räikeitä nilkkejä.

Kokonaisuudessa ei ole järkeä, mutta siinä on paljon huonoa makua, energiaa ja meininkiä. Nautittavan typerä elokuva ja se ensiksi mainittu on se tärkeämpi seikka.

Arvosteltu: 25.01.2015

Lisää luettavaa