“Kuolema saa odottaa” on siinä mielessä erikoinen elokuva, että se onnistuu samanaikaisesti olemaan sekä tylsin, epäuskottavin, yllätyksettömin ja itseään toistavin James Bond -elokuva mitä tähän asti on tehty.
Elokuvan alussa Bond ajelee Koreoiden rajalla kommunistien ilmatyynyhyökkäysvaunulla ampuen mielettömästi, mutta jää vangiksi. Alkuun on oikein väkisin tungettu urheiluautojakin räjäytettäväksi, eli länsimaisia huippuautoja ja superkehittynyttä sotakoneistoa kommunistisessa ja jälkeenjääneessä P-Koreassa.
Tämän jälkeen katsojaa piinataan mitä omituisimpiin paikkoihin tungetulla ampumisella, joka ei millään tavalla onnistu viihdytämään. Ainoastaan Halle Berryn rooli yhdysvaltalaisena agenttina on jollain tavalla onnistunut ja ansaitsee jopa kiitosta -ainoana asiana koko kaksituntisessa roskassa!
Tökkivä juoni etenee valon nopeudella, ja siihen on työnnetty mukaan muun muassa näkymätön auto, laserleikkureita, todella surkeasti toteutettu efekti jonka kaiketi pitäisi esittää surffaamista, kaiken sulattava sädease, robottikäsi ynnä muuta riman alittavaa roskaa. Yhden minuutin aikana räjähtää enemmän pommeja kuin toisessa maailmansodassa, ja helikopterin käynnistäminen sen pudotessa lentokoneesta aiheuttaa voimakasta myötähäpeää elokuvan tekijöitä kohtaan.
“Kuolema saa odottaa” ei ole missään tapauksessa katsomisen arvoinen!”
