Teräsmies, tuo trikooasuinen supersankari, joka on ajan kuluessa jäänyt Batmanien ja Spidermanien varjoon, on palannut. Viimeksi Teräsmiehestä tehtiin elokuva vuonna ´83, joten pitkän tauon jälkeen on ihan suotavaa nähdä heppu taas valkokankaalla.
Juoni on samanlainen edellisiin osiin verrattuna lukuunottamatta pieniä muutoksia. Teräsmies a.k.a Clark Kent (Brandon Routh) palaa maapallolle samalla tavalla kuin päätyikin sinne oltuaan kauan pois. Kaupunki on menettänyt viimeisetkin toivot Teräsmiehen paluusta, kunnes hän taas ilmaantuu. Lois Lane (Kate Bosworth) on mennyt naimisiin erään Richardin (James Marsden) kanssa ja heillä on pieni lapsi (Tristan Lake Leabu). Mutta ihan kaikki ei ole muuttunut. Nimittäin vanha juonittelija Lex Luthor (Kevin Spacey) punoo taas ilkeitä juoniaan ihmiskunnan ja Teräsmiehen järisyttämiseksi. Supersankarimme täytyy luonnollisesti estää Luthorin toimet.
Ohjaaja Bryan Singer on ohjannut tätä ennenkin kaksi supersankarileffaa: X-Menin ja sen jatko-osan. Ja huonompaan suuntaan mennään. Näyttelijätkään eivät ole parasta luokkaa. Itselleni tuikituntemattoman Brandon Routhin kaksoisrooli ei ole ollenkaan uskottava. Teräsmiehenä hän onnistuu hyvin, sillä eihän Teräsmiehen rooliin paljon näyttelytaitoa tarvitakaan. Clark Kentiksi Routh on aivan liian vaisu. Vuorosanoja ei juurikaan ole, joten hän saa palkkaa melkein turhasta. Kevin Spacey on ilmiömäinen Luthorin roolissaan. Hän vetääkin ylivoimaisesti elokuvan parhaimman roolin. Silmiä hivelevät tehosteet ovat aivan järjettömän näyttäviä. Maisemat on luoto aidonnäköisiksi ja kauneiksi.
Superman Returns on HUONOIN supersankarileffa jonka olen nähnyt. Hyviä puolia onkin vain kaksi, tehosteet ja Kevin Spacey, mutta eiväthän nämä kaksi asiaa pysty kannattelemaan koko elokuvaa 154 minuutin ajan, kun itse elokuva sankaria näyttelevä Routh ei edes yritä olla vakuuttava. Kannattaa katsastaa ainoastaan kauniiden maisemien takia.
