Elokuvan alkuosiossa lemmikiksi ostetulle alligaattoripoikaselle käy huonosti – se huuhdotaan viemäriin ja 12 vuotta myöhemmin viemäristöstä alkaa löytyä hienoksi pureskeltuja palasia. Kaljuuntumisesta kärsivä etsivä Madison (Forster) alkaa tutkia asiaa ja murhaaja paljastuu hormonikokeissa kuolleiden koirien ruumiita ahmimalla jättiläismäiseksi paisuneeksi alligaattoriksi. Kaiken lisäksi 10-metrinen matelija on nälkäinen eikä mitenkään tarkka siitä mitä suuhunsa laittaa. Sille maistuu myös eloisampi riista ja se on lisäksi äksy ja paha huitomaan hännällään. Hirviö pääsee kaduille, tekee tuhoa ja lopussa posautetaan hilloksi sen pureksittua ja nuijittua piittaamattomat luojansa maukkaiksi välipaloiksi.
Tässä on todella viihdyttävä B-kauhu. Tehosteet ovat riittävän vakuuttavat ja vertakaan ei ole unohdettu. Robert Forster on hupaisa tutkijana eikä muutkaan näyttelijät ota töitään liian vakavalla otteella. Alussa rakennetaan hienovaraista jännitystä Ramonin (se on sen alligaattorin nimi) ollessa viemärissä ja kun se pääsee kadulle alkaa hurmeinen ja mustan huumorin sävyttämä hupi missä hääjuhlat saavat nälkäisen kuokkavieraan.
Kokonaisuutena Alligaattori on hupaisa hirviöpläjäys leppoisasta Ramonista joka traumaattisen nuoruutensa vuoksi tuli rikolliseksi ja joutui vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Hyvä ohjaus, kevyt huumori ja rennon leppoisa B-toteutus tekee viihdyttävän pläjäyksen
