Miehellä (Hudson) on pilleripurkkeja kaappi täynnä kuin Midaksella aarteita. George Kimball on terveyden ja tervehenkisyyden perikuva, josta on sitten tulla elämäntyylinsä irvikuva. Kun Judy-vaimo (Day) ei enää saa luulotautista miestään uskomaan tämän sairauksien olevan huuhaata, on miehen käytävä lekurinsa pakeilla. Ja kiitos väärinymmärryksen, siltä reissulta palaa takaisin kahta kauheampia luuleva mies. Kohta Kimballien liitto natisee liitoksistaan ja pariskunnan rakas naapurikin, lakimiehenrääpäle Arnold Nash (hupaisa Randall), päättää hukuttaa suru-uutiset baarikaappinsa sameisiin vesiin.
Doris Day & Rock Hudson olivat aikanaan komedioiden takuupari. Ei heidän karismansa mihinkään näissä vanhoissa leffoissa ole haalistunut, joskin tässäkin rainassa on paljon muuta, jota nykynuori ei välttämättä purematta niele. Tarjolla on 1960-luvun maailmankuvaa (rouva hallitsee keittiötä, mies tuo perheelle leivän), kärjistämistä (jota ilman elokuvan huumori ei tosin olisi niin herkullisen purevaa) ja menneen ajan muotitrendejä (jes, ylipöyheitä kampauksia ja pyöreitä muotoja). Jos nämä asiat kestää, Älä lähetä kukkia on kiva nostalgiapaukku. Aluksi yllätyksettömältä ja tylsältäkin vaikuttava pätkä muuttuu kohtaus kohtaukselta letkeän leppoisaksi. Kiitos tästä kuuluu keskinkertaista paremmalle dialogille ja erityisesti sitä esittäville huippunäyttelijöille. Parin vuoden takainen retrokomedia Vähät rakkaudesta (Down With Love) oli samoilla jäljillä. Mutta siitä puuttui tietysti aito 1960-lukulainen viattomuus, jota tälläkin rainalla on tarjota vaikka miten paljon.
