40 vuotta sitten George A. Romero ohjasi kauhuelokuvan Night of the Living Dead, joka oli oven aukeaminen zombie-elokuville ja nopeassa ajassa Night of the Living Deadista tuli pienoinen kulttielokuva, mutta kymmen vuotta myöhemmin valmistunut Dawn of the Dead räjäytti potin lopullisesti ja teki Romerosta yhden kauhuohaajakuninkaista. Dawnista 7 vuotta myöhemmin valmistunut Day of the Dead jatkoi Romeron saagaa hyvin, vaikka jakaakin mielipiteitä jo hieman kahtia. Day of The Deadin jälkeen menikin 20 vuotta Romeron seuraavaan elokuvaan Land of the Deadiin. Nyt ei tarvinnut odotella kuin reilu 2,5 vuotta ja Romero palaa kehiin Diary of the Dead -elokuvalla.
Ja mikäs siinä kun resepti on jälleen taattua Romeroa, niin kyllähän näitä katselee vaikka tusinan, jos laatu vain pysyy samana. Tosin ei Diaryllä tuota “Dead” -trilogiaa päihitetä. Romero näyttää siirtyneen myös nykyaikaan, kun kuvaustekniikkana hän käyttää tätä nykyistä digitaalikameratekniikkaa, jota nähtiin jo alkuvuodesta ilmestyneissä (Cloverfield- ja [Rec] -elokuvissa, sekä tietenkin taannoisessa Blairin Noidan tarinassa), eli kaikki nähdään jälleen yhden näyttelijän kameran läpi, mikä luo todentuntuisen tunnelman tapahtumista. Unohtamatta Romeron yhteiskunallista kritiikkiä, jota hän viljelee pitkin elokuvaa.
Syksyisenä lokakuun päivänä eräässä vanhassa kerrostalossa mies on päästänyt ihmisiä hengiltä, jotka tosin eivät kauaa pysy hengettöminä. Toisaalla nuori elokuvaopiskelija Jason Creed (Close) on kuvaamassa uutta elokuvaa, kunnes radiossa ilmoitetaan jostain epidemiasta, joka herättää kuolleet henkiin. Jason ja pieni ryhmä lähtee asuntoautollaan pakosalle ja tulevat kohtamaan matkalla monenlaista kulkijaa, aina erikoisesta maailaisäijästä, epäystävällisiin sotilaisiin ja tietenkin liutaan eläviäkuolleita. Jason päättää matkan aikana kuvata kaikki kamerallaan.
Eipä se Romeron ote näytä herpaantuvan lainkaan, sillä jälleen mies on purkittanut viihdyttävän ja toimivan kauhuelokuvan yhteiskunnallisista vitsauksista. Tosin Diary of the Dead taitaa mennä lähimmäksi mustaa komediaa muutamissa kohdissa, kuin aiemmat Romeron “Dead” -elokuvat, joista kertoo mm. kohtaus sauraalassa, jossa sähkötahdistajaa käytetään muuhun kuin elvyttämiseen ja vierailu eräällä maatilalla, jonka isäntä heittelee dynamiitiä huvikseen zombeja kohti. Hauskinta tässä on radioäänet, joina kuullaan mm. Wes Cravenin, Stephen Kingin, Simon Peggin, Quentin Tarantinon ja Guillermo del Toron äänet. Romero itse vilahtaa tv:ssä poliisin roolissa.
Hurmetta ja gorea odottavat saavat myös tilaamansa, jotka ovat myös taattua Romeron käsialaa. Digitaalikameralla kuvattu elokuva pitää nätisti otteessaan, mutta parissa kohdassa Romero sortuu halpamaiseen säikyttelyyn. Puolituntemattomat näyttelijät tekevät vain keskinkertaista jälkeä ja heihin ei oikein saa minkäänlaista otetta elokuvassa, verrattuna aijempiin “Dead” -elokuviin. Joshua Close, jota ei elokuvassa montaakaan kertaa nähdä kameran takaa, suoriutuu pääroolistaan vain kohtalaisesti. Michelle Morgan ja muu porukka roikkuu vain mukana ja ei saa aikaan oikein minkäänlaista jännitystä.
Kokonaisuutena Diary of the Dead on Romeron viides taidonnäyte zombi-karnevaaleissa. Pienistä vioistaan huolimatta Diary on 3,5/5-tähden arvoinen matka elävienkuolleiden täyttämään kriittiseen kriisipesäkkeeseen. Naseva loppukohtaus on kyllä mainio ja huhujen mukaan jatkoakin on Kuolleiden Päiväkirjalle luvassa.
