Pulkkinen 3, kolmen levyn paketti sisältää trilogian viimeisen tuotantokauden 16 osaa alkuperäisinä, sensuroimattomina versioina sekä Kopiovastaavan tähdittämän seikkailuelokuvan “Don’t push the river”. Huumori on entistä mustempaa tunkeutuen jämäkästi niin Saulin kuin katsojankin alitajuntaan. Pulkkinen ohittaa ronskisti taidokkaalla sananvääntelyllä ja mahtavalla näyttelijäntyöllä mm.suomalaisen sketsisarjan Kummelin.
Pulkkisen kolmas tuotantokausi on täynnä tykitystä ja vauhtia. Mukana ovat vanhat tutut hahmot, lukuunottamatta niitä hahmoja, jotka pistettiin silppuriin jo heti ensimmäisen tuotantokauden jälkeen. Radiotoimittaja Osmo ja äänitarkkailija Reksa ovat taas täynnä toimintaa, varsinkin kun tuottaja, Osmon sanoin “työpaikkakiusaaja” Ämmälä, tulee patistamaan Osmoa lopettamaan ohjelman. Eihän siinä sitten muuta kuin yhteys liittoon, ja kielimään työpaikkakiusaajasta. Radio-osio on toiminut aina, eikä siihen voi kyllästyä. Kolmannella tuotantokaudella Osmo on jo lähdössä työpaikastaan, mutta miksipä vanha kaveri jättäisi Reksaa oman onnensa nojaan. Oli juttu mikä hyvänsä, se Elviksellä paikataan. Äshönshii jatkuu vaan. Elvis go, Let It Flow!
Äänimies Esko ja kuvausryhmä vaihtavat maisemaa. Tällä kertaa esittelyssä on Helsinki, muunmuassa Paavo Nurmen patsas. Siinäpä sitä sitten katsellaan päin Nurmen pyllyä kun rakas ystävämme Esko on tunkenut kameran patsaan haaroväliin. On Keinäsellä omat kestämisensä. Oishan nimittäin Javanainenkin jo vetäny turpaan!
Tällä kertaa legendaarinen, jokaisen ihannenaapuri Pulkkinen, ilmestyy sarjaan eri kautta mitä yleensä. Sauli ei enää rimputtele Pulkkisen ovikelloa, vaan Saulin on mentävä terapiaan naapurinsa ja hänen kekseliään ystävänsä Koposen aiheuttamien mielenhäiriöiden ja ahdistuksen takia, ja kukas muukaan siellä oman mielen syövereissä kummittelisi kuin itse herra Pulkkinen. Tämä on ehdottomasti paras uusista kujeista. Tässä päästään synkälle, psykologiselle puolelle. Jo pelkästään tämän sketsin takia kannattaa tämä DVD-ostaa. Sauli valittelee palaa kurkussaan, ja yhtäkkiä vastapäiselle penkille ilmestyy Pulkkinen, joka väittää Saulin olevan varastanut Pulkkisen sisäfileet. Saulin suustahan ne löytyvät.
Uusia tuulia pukkaa, nimittäin hameisiin ja mekkoihin on päästy pukeutumaan, kun uudet hahmot, kaksi vanhaa Karjalaista mummoa varastavat shown. Toinen tykkää kaljasta, ja molemmat ovat kovia tarinankertojia. Mummoista ollaan tekemässä dokumenttia, ja kuka muukaan dokumenttia tekisi kuin Janne, joka on tuttu myös Oululaisen kuvataiteilijan dokumentista. Mahtava näyttelijätyö, hyvät repliikit.
Uusi sketsi on myös Äiti ja poika, joka on hyvä omalla tavallaan. Äiti (Jari Salmi) soittelee pianoa rauhassa kotonaan, kunnes ovi käy, ja sisään astuu poika (Antti Virmavirta). “Äitiii.. vit*u!”, kaikuu eteisessä. Äidin oma kullannuppupoika näet tulee kysymään äidiltään, että missäköhän olisi kirves, että voisi itsensä tappaa. Äiti vastaa, että tuollahan se on vajassa, aina pittäis surupukkuun pukkeutua kun sinut näkkee. Äidin mukaan isä suuttuu kun näkee veressä olevan kirveen. Se näyttää olevan äidin suurin huoli, viis väliä pojasta. Kun katsoo pari jaksoa tätä samaa, vitsi alkaa maistua puulta, mutta ei vaan pidä popsia makeata mahan täydeltä.
Extroja on ammennettu oikein olan takaa. Mukana lisämateriaalina kolmannella levyllä on ryhmän elokuva Don‚t Push the River, juttua ohjelman tekemisestä ja muutama poistettu sketsi. Kuvan- ja äänenlaatu on moitteeton. Valikoihin ei ole juurikaan nähty isoa vaivaa, mutta ne toimivat sellaisenaan. Elokuvassa Don’t Push the River seikkailee Kopiovastaava ja hänen työkaverinsa, sekä yksi sarjassa ennennäkemätön nainen Kirsti (Mari Rantasila), sekä mies. Elokuva on huumoria parhaimmillaan, kateus velloo Kopiovastaavaa kun työkaveri iskee Kirstiä, eikä matkantekokaan suju ongelmitta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhdistelevä elokuva jonka kaikkien pitäisi nähdä. Kesto 40 minuuttia ja rapiat. Poistetut kohtaukset ovat kanssa hyviä, joskin kaikki eivät oikein iske.
Kaikenkaikkiaan kolmen levyn plätty on mustaa huumoria, ironiaa ja samaan aikaan jossain määrin draamaa. Iso käsi näyttelijöille, kuvausryhmälle ja ohjaajalle. Mahtava paketti, melkein täydellinen. Sankarillista tykitystä etten paremmin sano!
See see rider,
Oh see what you have done
Yeah, yeah, yeah!
nimimerkki: rokrok
