Tilly Dunnage (Kate Winslet) palaa kotikyläänsä Australian erämaahan (“The Outback”), kierreltyään pitkin Eurooppaa, tehden muotisuunnittelijan uraa Pariisissa. Taakse hänellä on jäänyt hulluksi tullut äiti Molly (Judy Davis) sekä hänet kylästä pois ajaneet ihmiset ja heidän pieni yhteisönsä. Myös kylän poliisi (Hugo Weaving) ja paikallinen rugbyn pelajaa Teddy (Liam Hemsworth) taistelevat omalla tavallaan kylän jyrkkiä konventioita vastaan. Tilly uskoo olevansa kirottu menneisyytensä tapahtumien takia. On siis koston aika, eikä se ole koskaan pukeutunut yhtä hyvin…
Tähän elokuvaan on monta syytä rakastua. Koin erittäin inspiroivaksi tämän rohkean, uljaan, räävin naisen kostomatkallaan. Hemsworthin esittämä sydänkäpynen yrittää kyllä pelastaa Tillyn, mutta tämä nainen ei pelastusta kaipaa. Elokuvan loppua sen enempää selittämättä; haluaisin, että kaikkien elokuvien lopussa on yhtä suuri opetus individualistisesta oman elämän omistamisesta, korkeimpaan potentiaaliinsa nousemisesta ja retribuutiosta.
Winslet on jumalainen voimakkaassa pääroolissaan. Hän pääsee oikein herkuttelemaan kun tämä maailmannainen mullistaa ahdasmielisen pikkykylän arkea ja ihmisiä. Samalla hän ei unohda tunnusleimaista aitouttaan eikä erittäin raakoja tunteita, joiden esittämisessä hän on mestarillinen. Häntä katsoessa tuli mieleen, että hän sopisi erittäin hyvin Zac Efronin vastanäyttelijäksi. Heissä molemmissa on samaa pysähtyneisyyttä, mikä tekee heistä tyynen rauhallisia, mutta samalla kuitenkin omaavat munaa kovaankin potkuun.
Davis osoittaa myös draamallisen näyttelijän syvyytensä, samalla kun omaa koomisen ajoituksen. Roolit tässä elokuvassa ovat haastavia. Ne eivät ole ihan mitään nössöimpiä rooleja, vaan niillä on luonnetta ja selkärankaa. Samalla osasta näyttelijöistä on vähän liikaa työstettävyyttä ja he hukkuvat hahmojensa teatraalisuuteen, eivätkä saa omistauduttua rooleihinsa samalla ammattimaisuudella kuin Winslet ja Davis. Etunenässä ehkä Weavingin poliisi jää lähinnä vain yksiulotteiseksi kevennykseksi, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuudet erittäin laajaan skaalaan.
Jos jokin, niin tämä on erittäin vahva neljän tähden elokuva. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, erittäin nautittava, mutta yksi aste jää vain puuttumaan. Ajoittain tapahtumien sattumanvaraisuus vähän häiritsi, olisin kaivannut selkeämpää kuviota tämän vahvan pääosanaisen suunnitelmille.
Australiassa elokuvaa palkittiinkin sangoin joukoin ja Winslet, Davis ja Weaving kaikki palkittiin rooleistaan sekä luonnollisesti elokuvan puvustus nappasi palkinnon jos toisenkin. Nimenomaan olisi puvustuksesta antanut enemmänkin kansainvälistä huomiota, sillä tässä ne puvut kiertyvät osaksi jopa juonenkulkua.
Muutenkin harmittavan vähäiselle huomiolle jäänyt loistava tragikomedia tai jopa farssi valloittaa kyllä omalaatuisuudellaan. Huumori on nimittäin jopa pölyisen kuivaa ja jonkinlaista sydäntä mustalle huumorille on omattava, jotta ymmärtää elokuvan moninaisuuden päälle… En nimittäin usko, että tyylilajien vaihtelu elokuvan sisällä tai jopa yhden kohtauksen kesken on koskaan toiminut yhtä ennalta-arvaamattoman veikeästi. Elokuva toimii asenteellaan, vahvoilla teemoillaan, väkevillä henkilöhahmoillaan ja onhan ne puvut syötävän herkullisia…
