Romanttinen komedia on nykyään yksi ehdottomasti epäkiitollisimpia tyylilajeja. Jennifer Lopezkaan ei ole näissä leffoissa tosiaan aina onnistunut, ja mielestäni hän näyttelijänä sopii parhaiten hieman vakavampiin elokuviin. Kaikilla tähdillä on nousu- ja laskusuhdanteensa, enkä nytkään odottanut mitään kovin kaksista esitystä. Molemmat negatiiviset alkuehdot kuitenkin kumoutuvat. Joo-o, vuokraamosta tarttui mukaan paras komedia aikoihin.
J-Lo esittää siis sinkkuna elelevää ja pätkätöitä paiskivaa Charlieta. Elämään ilmaantuu kuitenkin hänestä aivan ihana mies Kevin (Vartan), eikä edes tämän exä onnistu kaatamaan rakastavaisten suunnitelmia. Onneksi Charlien elämää ei alussa kuvata mitenkään surkeaksi. Se pelastaa kuvion pahimmalta kliseisyydeltä.
Tiedetäänhän se, aina jostain hyppää eteen se oikea ja nimenomaan silloin kun itse ei asian eteen tee mitään. Näin elokuvissa, tosielämään en nyt ota kantaa. Huonoimmissa romanttisissa komedioissa tämä tapahtuu yleensä lopussa. Romanssin sijoittuminen alkuun on kuitenkin välttämätöntä, koska se vasta rakentaa varsinaisen idean koko systeemille tässä leffassa. Kevinillä on nimittäin äiti. Kaikilla meillä on, mutta Kevinin emo onkin puolihullu Viola, joka ei mistään hinnasta laske poikaansa kenenkään mukaan, vähiten pätkätyöläisen.
Sivuhahmoissakin löytyy. Mukana pyörivällä Rubylla (Sykes) on kosolti luonnetta. Yleensä tällaiset hahmot osoittautuvat aivan turhiksi, mutta joskus ne taas onnistuvat erinomaisesti.
Huumori on yllättävän laadukasta. Seksi- ja WC-osasto kannattaakin (kaikella kunnioituksella!) jättää omalle osastolleen eli American Pien ja vastaavien haltuun. Eihän mikään sellainen sopisi näinkin siistiin elokuvaan.
Vaikka siirappisuudelta vältytäänkin ja visuaalinen ilme on mukavan lämpöinen, tahtovat hahmot kallistua aavistuksen liikaa naissukupuoleen. Ei J-Lossa vikaa ole, mutta Michael Vartan jää persoonaltaan kukkakepiksi. Sellaiseksi hänet lienee toki käsikirjoituksessa tarkoitettukin, joten suuresta häiriöstä ei ole kysymys.
Useimmat tämän leffan kanssa samaa lajityyppiä edustavat tuotokset tyytyvät niukkaan puolentoista tunnin mittaan höttöisellä sisällöllä, mutta Anoppi on pahin perustelee useimmat minuuttinsa mainiosti. Tekisi muuten mieli laittaa leffan nimen kääntäjä keräämään sipsinmurut sohvan edustalta. Pinseteillä.
nimimerkki: Organismi
