Paperikuu on kertomus lama-ajan Amerikasta, jolloin Moses Pray (Ryan O’Neil) matkustaa pienen orvon tytön Addien (Tatum O’Neil) kanssa läpi Kansasin tytön tädin luokse. Tämä pari ei paljon toisistaan pidä, mutta jokin saa heidät yhdessä huijaamaan, varastamaan ja pakenemaan lakia.
Oikeassa elämässä isä ja tytär Ryan O’Neil ja Tatum O’Neil vetävät pääosia tässä vauhdikkaassa ja hauskassa veijarikomediassa. Tatum vetää tässä debyyttiroolinsa ollessaan tuolloin vasta 10-vuotias, mutta silti voitti roolistaan ihan ansaitusti Oscar-pystin. Nykyisin tytöstä ei ole paljoa kuulunut. Vaikka Tatum onkin aivan mainio, niin ei hänen isänsä Ryankaan kovasti varjoon jää. Isä ja tytär ovat molemmat todella hyviä, jo heidän välinen loistava yhteistyö on syy katsoa tämä elokuva.
Ohjaaja Peter Bogdanovich teki näihin aikoihin kovassa maineessa olevia elokuvia, mutta nykyisin jätkä ohjailee pääasiassa TV:lle tavaraa. Samalla tavalla pieneen unholaan tyyppi on jäänyt, kuten leffan päänäyttelijätkin. Kuitenkin tässä miehen ohjaus on hyvää sekä vauhdikasta, vaikka välillä vakavoidutaankin ja katsotaan ympärille laman syödessä Yhdysvaltoja. Tarinasta löytyy vauhtia, huumoria, lämpöä, unohtumattomia hetkiä ja kaksi uskomattoman hyvää roolisuoritusta. Etsi katsoja sitten hauskaa komediaa, laadukasta draamaa tai sitten vaan jotain klassikkoa, niin Paperikuu on silloin hyvä valinta. Vaikka pläjäyksen huumori ei tarjoakaan kovia röhönauruja, niin katsojan suupielet pysyvät koko leffan keston ajan ylhäällä.
