Vaaleanpunaisen pantterin vuoden 2006 versio ei ole suora remake 1960-luvun klassikosta, vaan se on pikemminkin nykyaikaan sijoitettu päivitys, jolla ei ole kovin paljon yhteistä legendaarisen alkuperäisversion kanssa. Samaa kiveä tässäkin jahdataan ja päähenkilöt ovat lähestulkoon samat, mutta muuten elokuvat eroavat melko paljon toisistaan.
Ranskan jalkapallojoukkueen valmentaja murhataan voittoisan jalkapallo-ottelun päätteeksi. Samassa hötäkässä katoaa Vaaleanpunainen pantteri -niminen timantti. Juttua pistetään tutkimaan Ranskan toheloin poliisi Jacques Clouseau (Steve Martin). Häntä pistetään vartioimaan konstaapeli Gilbert Ponton (Jean Reno). Homma tietenkin on sitten pian yhtä kaaosta.
Vaikkei tämä suora remake olekaan, niin silti hahmot ovat hyvin samankaltaisia. Jacques Clouseau on tohelo poliisi, joka aiheuttaa varsin paljon kaaosta. Ylitarkastaja Dreyfus (Kevin Kline) joutuu vain sietämään toheloa alaistaan. Huumori onkin varsin samankaltaista kuin alkuperäisissäkin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvissa. Hyvä sinänsä, että on pysytty uskollisena alkuperäiselle konseptille, mutta toisaalta vitsit ovat vähän päässeet vanhentumaan ja jotain uutta olisi tämän elokuvan huumoripuoli kaivannut. Tosin on tässäkin varsin hauskoja juttuja. Ja saadaan irvailtua ihan kivasti ranskalaisiakin. Hyvä juttu on myös se, ettei Vaaleanpunainen pantteri sorru monen nykykomedian tavoin typerään pierukakkahuumoriin, vaan pysyttelee soveliaissa rajoissa.
Alkuperäisen elokuvan musiikkia hyödynnetään hyvin ja elokuvan onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä. Tapahtumat etenevät hyvin, vaikka juonenaukkojakin on pääsyt mukaan. Eikä ennalta-arvattavuuksiltakaan vältytä. Kliseitä löytyy ihan kohtuullisesti, eikä Vaaleanpunainen pantteri anna kovin paljon uutta. Loppu olisi voitu toteuttaa hieman eri tavalla, vaikka ihan kohtalaisesti sekin toimii.
Näyttelijäpuolelle on saatu varsin hyvä kaarti. Steve Martin astuu varsin hyvin Peter Sellersin saappaisiin ja suoriutuu mainiosti Clouseaun roolista. Kevin Kline pärjää hyvin Dreyfusin roolissa. Jean Reno ei ole roolissaan ihan parhaimmillaan, vaikka kohtuullista työtä tekeekin. Eikä hänen hahmoakaan saada hyödynnettyä niin paljon kuin voisi. Paremmin laulajana tunnettu Beyoncé Knowles saattaa olla hyvä laulaja, mutta näyttelijätaidoissa on hieman toivomisen varaa, vaikkei nyt ihan surkea olekaan. Poliisiaseman sihteeri Nicolea näyttelevä Emily Mortimer jää kovin paljon sivurooliin, vaikka olisi hahmosta saanut enemmänkin irti. Hahmot ovat hieman yksioikoisia, vaikka enimmäkseen ihan hauskoja ovatkin.
Ihan kohtuullisen hyvin Vaaleanpunainen pantteri tekee kunniaa alkuperäiselle elokuvalle, mutta ei tämä silti mitään uutta tuo. Huumori toimii hyvin, vaikkei tästä paljon muuta toimivaa olekaan. Kyllä tämä elokuva ihan hyvin viihdyttää, eikä siltä kannattakaan enempää odottaa.
