Elokuva kertoo Han Solosta, joka on elokuvan alussa nuori aikuinen, nuorempi kuin alkuperäisessä Star Wars-trilogiassa, ja orjana Corelliassa yhdessä Qi’ra-tyttöystävänsä kanssa. Han pääsee lopulta pakoon sieltä, mutta Qi’ra joutuu jäämään. Han kuitenkin lupaa rakastetulleen, että tämä palaa vielä vapauttamaan Qi’ran orjuudesta. Han pääsee erilaisten mutkien kautta rosvojoukkoon, jotka suunnittelevat tuottoisaa keikkaa josta saaduilla rahoilla Han voisi palata Corelliaan vapauttamaan Qi’ran, mutta kaikki ei mene ihan nappiin keikan suhteen…
Last Jedi oli itselleni aika iso pettymys, joten kun puolen vuoden päästä tuli Solo: A Star Wars Story, odotukseni olivat aika matalalla tasolla. Tämän lisäksi idea nuoresta Han Solosta valkokankaalla ei minua kovin paljon kiinnostanut. Ajattelin, että Harrison Ford on roolissaan korvaamaton, ja tämän lisäksi minusta on useita Star Wars-hahmoja, joista voisi saada mielenkiintoisemman esiosa-elokuvan, kuten Palpatinesta tai Yodasta ja niin edelleen. Oli miten oli, menin elokuvan katsomaan elokuvateattereihin, lievästi uteliaana miettien että millainen elokuva onkaan kyseessä…
Jälkikäteen voin ilokseni todeta, että elokuva olikin minulle positiivinen yllätys. Kun minulla oli odotukset alhaalla, elokuvan viihdyttävyys yllätti minut ja nautin elokuvasta ensimmäisellä kerralla kovasti. Kyseessä ei ole mikään viiden tähden mestariteos, mutta kuitenkin viihdyttävä elokuva, josta saa kahden tunnin ajaksi kivaa ajanvietettä. Elokuva pitää suurimman osan ajasta otteessaan, näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja elokuvan loppu toimii. Elokuva on kovin toiminnantäyteinen, mutta toisaalta ei liian. Myös hahmojen kehittämiselle jää kohtalaisesti aikaa. Kiitokset elokuvan ohjaajalle Ron Howardille siis tästä.
Elokuvan näyttelijäsuorituksista voisin antaa erityismaininnat Emilia Clarkelle, Joonas Suotamolle ja Donald Gloverille. Game of Thronesista tuttu Emilia Clarke näyttelee Qi’raa, Han Solon mielitiettyä. Clarke on näyttelytyön perusteella panostanut tähän rooliin, sillä hän tekee Qi’rasta oikeasti mielenkiintoisen hahmon. Qi’rasta ei oikein missään vaiheessa osaa sanoa, kenen puolelle tämä on, tai kuinka paljon todella välittää Han Solosta. Qi’ra on minusta sopivasti samaan aikaan vahva naispuolinen hahmo, ja uskottava ja mysteerinen antisankarimainen hahmo. Itse sanoisin, että hän ei ole varsinaisesti pahis, mutta ei myöskään hyvis. Clarke onnistuu siis hyvin Qi’ran näyttelemisessä, Qi’ra on yksi mielenkiintoisimmista Star Wars-hahmoista pitkään aikaan, jota toivon näkeväni tulevissakin Star Wars-projekteissa. Joonas Suotamo taas näyttelee vanhaa kunnon Chewbaccaa, karvaista ja uskollista wookieta. Suotamo on hyvin täyttänyt Peter Mayhewin saappaat tässä roolissa. Suotamon ruumiinliikkeet viestivät hyvin hahmon tunteista ja ajatuksista, ja karjauksilla Chewbacca viestii ääneen ajatuksiaan. Pidin myös siitä, miten elokuvan alkupuolella Chewbacca näyttää vähän tyhmältä, mutta Millennium Falcon-aluksella paljastaa loistavat lentämiskykynsä. Donald Glover taas tekee mielestäni elokuvan parhaan roolisuorituksen Lando Calrissianina, tuona karismaattisena uhkapelaajana ja lurjuksena. Glover ja Landon alkuperäinen näyttelijä Billy Dee Williams tapasivat ennen elokuvan kuvauksia, ja keskustelivat Landosta ja tämän näyttelemisestä. Gloverista näkeekin elokuvan aikana, että tämä on opiskellut Williamsin näyttelytyötä Landona; Glover tuo hyvin esille Landolle tyypillisiä piirteitä, kuten sydämiä sulattavat hymyt, hahmon arvaamattomuuden ja naisten hurmaamisen. Nämä myös tuntuvat hyvin aidoilta, ei teennäisiltä. Glover saa Landon vaikuttamaan hahmolta, josta on helppo pitää mutta lähes mahdotonta luottaa; koskaan ei tiedä, mitä Lando tekee seuraavaksi. Mielestäni Gloverin loistavaa näyttelijäsuoritusta olisikin pitänyt käyttää tässä elokuvassa enemmän. Lando tulee vasta noin elokuvan puolessavälissä mukaan, ja hänellä olisi voinut olla enemmänkin kohtauksia.
Han Soloa näyttelevä Alden Ehrenheich jää mielestäni hieman noiden mainitsemani kolmen näyttelijän varjoon, mutta ei hänen roolisuorituskaan ole huono. Ehrenheichin versio nuoresta Hanista, joka on vielä aika naiivi ja bluffaa todella paljon selvitäkseen vaikeista tilanteista, toimii myös suurimman osan ajasta ihan hyvin. Kuitenkin Ehrenheichin roolisuorituksesta puuttuu mielestäni Han Sololle tyypillinen karisma ja nokkeluus. On ymmärrettävää, että nuorempana Han on vielä naiivimpi ja tyhmempi, mutta samalla olisin silti kaivannut enemmän karismaa Han Sololle tässä elokuvassa. Välillä oli vaikea kuvitella, että tämä Ehrenheichin näyttelemä Han on sama henkilö, kuin Harrison Fordin näyttelemä Han Solo. Ehrenheichin hymyt esimerkiksi Han Solona ovat kyllä hurmaavia, mutta niistä puuttuu Han Sololle tyypillinen lurjusmaisuus ja pilke silmäkulmassa-olemus. Tähän kyllä selvästi pyritään hymyissä, mutta ne jäävät teennäisen oloisiksi. Tosin mikäli elokuva saa jatko-osan, mitä epäilen elokuvan huonon menestyksen vuoksi, ehkä siinä Ehrenheich tekee Hanista lurjusmaisemman kuin tässä elokuvassa. Sanoisin, että Ehrenheichin roolisuoritus ei ole huono, mutta ei erityisen hyväkään. Koska elokuva keskittyy ensijaisesti juuri Han Soloon, tämä vaikuttaa selvästi elokuvan tasoon ja viihtyvyyteen. No, olisi Ehrenheichin roolisuoritus voinut olla paljon huonompikin; ihan ok-roolisuoritus on parempi kuin huono.
Elokuvan tarina on toimiva tähän elokuvaan, ja siinä on myös joitain yllätyksiä. Tosin täytyy sanoa, että Landon ihastus tämän omistamaan droidiin tuntui todella väkinäiseltä, samoin tämän droidin kohtaukset missä tämä vaatii droideille oikeuksia. Nämä asiat eivät tuntuneet liittyvän juoneen tarpeeksi, ja olivat myös aika kirpeää ja tylsää katsottavaa. Samalla on sääli, että osa Gloverin näyttelemistä kohtauksista käytettiin tähän yksipuoliseen ihastukseen droidia kohtaan. Jos tämän droidi-jutun olisi jättänyt elokuvasta pois, elokuva olisi pitänyt vielä paremmin otteessaan, sillä näiden droidi-kohtausten aikana tylsistytti elokuvan katsominen, minkä vuoksi en voi sanoa, että elokuva piti koko ajan otteessaan. Nyt kun olen katsonut elokuvan kolme kertaa, voin todeta että ensimmäisellä kerralla pidin elokuvasta paljonkin, mutta uusilla katsomiskerroilla elokuva ei enää yhtä hyvin viihdytä. Kun tietää elokuvan juonen ja mitä siinä tapahtuu, kohtaukset eivät enää samalla tavalla pidä otteessa ja elokuva on suhteellisen yksinkertainen juoneltaan, eli juoni ei itsessään innosta katsomaan elokuvaa uudelleen. Tämä on niitä elokuvia, jonka uudelleenkatsomis arvo on kohtalaisen heikko. Muutama mielenkiintoinen hahmo kuitenkin takasi ainakin minulle sen, että on elokuvassa jonkin verran uudelleen katsomisarvoa.
Solo on hyvä elokuva, ei enempää eikä vähempää. Se ei ole missään tapauksessa yhtä huono kuin jotkut Star Wars-elokuvat, mutta ei myöskään yllä lähellekään parhaiden Star Wars-elokuvien tasoa. Kehun kuitenkin elokuvaa siitä, että tämä oli uudenlainen Star Wars-elokuva. Tässä ei ollut Jedien ja Sithien välistä kamppailua. Voiman mysteerin pohtimista tai koko Galaksin tulevaisuutta koskeva konflikti. Nämä ovat mahtavia teemoja, mutta niitä ei tarvitse tunkea kaikkiin Star Wars-tarinoihin. Tässä elokuvassa keskitytään pienen rosvojoukon seikkailuihin, ja oman nahan pelastamiseen, mikä tuo kivaa vaihtelua Star Wars-elokuviin. Pidin myös siitä, miten tässä elokuvassa suurin osa hahmoista on harmaalla alueella; harva hahmo on selkeästi joko hyvis tai pahis, vaan moni hahmo pysyy salaperäisenä ja ennalta-arvaamattomana. Elokuvassa on paljon asioita, jotka voisivat toimia paremmin, mutta silti toivon, että tulevaisuudessa tehdään lisää Solon tyyppisiä Star Wars-elokuvia, joissa keskitytään pienimuotoiseen seikkailuun.
