Meänkieltä puhtaan Tornionlaaksossa. Sitä puhuvat rumat ja kansattomat ihmiset – ja rumasti. Ei kuuluta Ruotsiin, eikä Suomeen, ja harteita painaa lisäksi laestadiolaisuus. Ei mene hyvin, mutta maailmalle on Matin ja Niilan mieli.
Knapsut (knapsu=naismainen mies) jyräävät vaikka toista isä pieksee, ja toinen on semi-umpimielinen.
Tarina Matin ja Niilan poikavuosista Ruotsin Pajalassa on jo kerännyt pointsit kirjana ja teatterin näyttämöllä. Nyt sama spektaakkeli on viritetty elokuvaksi. Eikä huonosti olekaan. Ei tarvitse olla pohjoisen puu-ukko että tajuaa umpimielisen kylän meiningin. Kun sinänsä tarina on jokapäiväinen, löytyy herkkuosasto kummallisista ihmisitä. Pläjäyksen sivuosaroolit on parasta antia. Ohjaaja Bagherin touhusta voisi moni ottaa mallia. Ei tarvitse sivuosaihmisen kauaa olla esillä, kun roolin luonne on jo selvillä. Lapsirooleja myöden.
Pläjäyksen suomalaisittain niminäyttelijät malttavat hienosti pysyä ruodussa. Kati Outinen, Jarmo Mäkinen, Jussi Lampi ja kumppanit olivat tarpeeksi rumia ihmisiä tähän elokuvaan, ja mikä parasta antavat nuorison kerätä kermat.
Kaikkiaan hyvä elokuva kummallisen seudun kummallisista ihmisistä.
