Vain muutaman elokuvan urallaan ohjanneen Robin Hardyn tunnetuin teos on ehdottomasti pienimuotoinen kulttiklassikko The Wicker Man – Uhrijuhla 1973, jossa Edward Woodwardin näyttelemä etsivä tutki nuoren tytön katomista mystisellä Christopher Leen näyttelemän Lord Summerislen saarella. Valitettavasti Wicker Mankin joutui uusintaversion kohteeksi, enemmänkin draama- ja komediaelokuvia ohjanneen Neil LaButen käsittelyssä ja Nicolas Cagen heikossa roolityössä.
Moottoripyöräpoliisi Edward (Cage) todistaa heti alussa erään äidin ja tyttären kuolinkolaria ja tästä Edward hieman traumatisoituu. Hetken kuluttua Edwardin vanha tuttava pyytää tätä lähtemään etsimään tytärtään muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsevalta saarelta. Saarelle päästyään Edward huomaa sen olevan naisjohtoinen maaseutu yhteisö, jota johtaa Sister Summersisle (Burstyn). Kukaan paikallisista ei tunnista tytön kuvaa, jota Edward välillä esittää kovillakin otteilla. Edward ei tiedä, että häntä odottaa pieni yllätys.
Tässä se jälleen todettiin, miksi pitää kaivaa vanhoja elokuvia auki uudestaan, kun vanhassakaan ei ole mitään vikaa?. Perusidea on lähestulkoon sama kuin vuoden 1973 versioissa, joitain yksittäisia kohtauksia muuttettuina. Neil LaButen lisäämät kohtaukset ovat kyllä niin koomisia, että niillä voi päästä, jopa Guinnesin ennätyskirjaan. Nicolas Cage varastaa polkupyörän aseella uhaten, mukiloi naisia saadakseen vastauksia ja liikkuu metsässä karhupuvussa, joka aiheutti pienet naurut, sekä juoksee heikkoja CGI-mehiläisiä karkuun.
Tunnelmakin osuu kohdalleen vain aika-ajoin, mutta alkuperäisen version tunnelmasta ei ole tietoakaan. Tosin tarinan loppukohtaus on jälleen jollain tapaa tyylikkäästi toteutettu, jota onneksi LaBute ei mennyt pilaamaan. Nicolas Cage tekee helposti yden uransa heikoimman suorituksen pakkomielteisenä etsivänä. Eikä saaren asukkaatkaan yhtä tai kahta ilmettä enempää aikaan saaneet. Ainoastaan Ellen Burstyn yrittää jotain oudolla hymyllään.
Suomessa suoraan dvd:lle julkaistava The Wicker Man on hyvä esimerkki miksi re-makeja ei pitäisi tehdä, varsinkaan näin huolimattomasti. Tahattoman koominen trilleri, jonka voi hyvin katsoa pannukakku-asenteella. Dvd:ltä löytyy, sekä teatteri- että ohjaajan versio elokuvasta.
nimimerkki: andy
