Suuri puhallus lukeutuu niihin elokuviin, jotka pyrkivät sekoittamaan katsojansa pääkopan täydellisesti ja pistävät odottamaan huikean mahtavaa loppuratkaisua. Ensimmäisen se kyllä tavoittaa, mutta lupaukset mahtavasta lopusta jäävät hieman etäisiksi mikä on hieman sääli. Elokuva onnistuu nimittäin rakentamaan kaiken oikeaoppisesti valmiiksi sitä suurta puhallusta varten, mutta loppu valitettavasti kuivuu kasaan ja yllätys ei ole niin suuri kuin annetaan ymmärtää.
Neljä erinlaista taikuria kootaan yhteen erään mystisen henkilön toimesta. He aloittavat neljän hengen taikashownsa, jossa he tempuillaan ryöstävät pankkeja ja jakavat rahat yleisölleen. Pian heidän perässään onkin suurin osa maailman virkamiehistä ja keskiössä FBI. Mutta kyseessä onkin paljon mutkikkaampi ja laajempi kuvio miltä se aluksi vaikuttaa. Taikurit ovat aina askeleen edellä heitä jahtaavia agentteja, mutta lopussa odottaakin arvaamaton yllätys.
Loppu ei ollut itselleni ihan niin suuri yllätys kuin luulin ja arvasin ratkaisun valitettavan aikaisin. Elokuva herättää kuitenkin useita “ahaa” hetkiä ja tarjoilee positiivisia yllätyksiä sekä koukeroita pitkin elokuvaa, joten ei tämä ihan metsään mene. Viihdearvo on huipussaan ja näyttelijät pelastavat paljon! Jesse Eisenberg on nykyään melko yleinen näky valkokankaalla ja täytyy sanoa, että karismaa häneltä löytyy vaikka yksin elokuvan kannattelemiseen. Vielä kun mukaan on saatu Morgan Freeman, Michael Caine, Woody Harrelson ja Mark Ruffalo on soppa valmis nautittavaksi.
Elokuva tarjoaa vauhtia, jännitystä ja huumoria koko kaksituntiseksi. Meno ei hidastu missään vaiheessa, eikä tylsiä hetkiä juuri esiinny. Siinä leffa onnistuukin hyvin ja tarina rullaa vaivattomasti eteenpäin. Lopussa ohjaaja tuntuu menettäneen otteensa, eikä saa elokuvalleen sen arvoista päätöstä. Sen lisäksi, että ratkaisun voi arvata ei sitä ole myöskään luotu tyylikkäästi monien jännitteiden purkauksena, kuten esim. 90-luvun Epäillyissä. Näin ollen sinänsä tyylikäs elokuva saa ei-niin-tyylikkään lopun.
