Dana Carvey ei ole koomikko huonoimmasta päästä. Miekkosen työskentely Saturday Night Live -sarjassahan oli välillä jopa repäisevän hauskaa katseltavaa. Siispä sitäkin isompi on katsojan ihmetys, kun näin lahjakas huumorimies heittäytyy Valepukujen mestari -nimiseen projektiin ja vetää samalla uskottavuutensa alas vessanpöntöstä.
Kyseessä on kömpelö kokoperheen tarina italialaisesta Pistachio Disguiseysta, joka huomaa kuuluvansa mestarillisten valepukeutujien sukuun. Kun ravintoloitsijoina toimivat vanhemmat kidnapataan, tarjoilijana toiminut Pistachio joutuu tosi koetuksen eteen. Eikä siinä mitään, käsiksellä on paljon hyviä idiksiä ja lupaavat lähtökohdat. Toteutus on vaan jotenkin saatu niin sanoinkuvaamattoman ärsyttäväksi, että huh.
Leffassa on pari hyvää sivuhahmoa, joista ainoat hymähdykset sitten irtoavatkin. Pahin virhe oli tehdä Carveysta silmillehyppivän kovaääninen, äärimmäisen ylinäyttelevä narri, jonka mukahauska italialaisaksentti saa katsojan tuntemaan mitä suurinta ahdistusta. Täytenä vastakohtana tämän aisapari Jennifer Esposito on hiljainen hissukka, joka tyytyy vain toteamaan repliikkinsä valjusti alta pois. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, musaraita on sietämätöntä ininää. Jak!
Jää jotenkin sellainen fiilis, että parin hauskalta tuntuvan kohtauksen ympärille on epätoivoisesti yritetty kyhätä kokopitkää leffa. Hyh, Carvey, painu kiven alle! Valepukujen mestarin hyväksi puoleksi on kuitenkin todettava, että se soveltuu hieman alle 10-vuotiaille: kyseinen ikäryhmä voisi leffasta ehkä jotakin löytää. Hyvä kokoperheen elokuva on silti sellainen, jota myös vanhempi voi katsella kärsimättä. Tästä ei voi yrittämälläkään pitää.
