Kaukaisella planeetalla elävä miesrotu haluaa laajentaa reviiriään. Alienit valitsevat keskuudestaan mahtisonnin ja lähettävät tämän maahan tekemään naisen raskaaksi aikomuksena soluttautua pikkuhiljaa joukkoomme. Ukko rantautuu Phoenixiin ja alkaa työskennellä peiteroolissaan Harold Anderson nimisenä pankkiirina. Heppu huomaa ettei naisten iskeminen ja varsinkaan lapsentekotilanteeseen hankkiutuminen ole kovinkaan helppoa. Eräs etsivä (John Goodman) saa vihiä hommasta ja Harold saakin tämän kannoillensa.
Leffa lähtee liikkeelle lupaavasti. Avaruudesta tulevalla ukolla ei ole mitään rajoja naistenkaatamisyrityksissä. Heppu heittää smalltalkkia sen minkä ehtii ja yrittää iskeä naisten heikkoihin kohtiin säälimättömästi. Välillä yritykset ovat niin suoria että alkaa jo lätty lätisemään. Hauskaa touhua seurata moinen ja tälle melko brutaalille käytökselle olisi voinut nauraa pidemmänkin aikaa. Käy kuitenkin niin että heppu ukottuu ja joutuu tyypillisen perhedraaman päätähdeksi. Sanoma tuntuu kuitenkin olevan sama. Naiset sanoo toista ja tarkoittaa toista. Johdonmukainen alieniukko on kummissaan ja mikseipä olisi sillä näinhän tuo asia tuppaa olemaan meistä maanmiehistäkin välillä.
Hyvä komedia joka muuttuu kuitenkin pikkuhiljaa melko rasittavaksi tavallisen stereoparisuhteen säätämiseksi. Onneksi huumoria pidetään silti yllä. John Goodman on takuuelementissään koko pläjäyksen keston. Ukko häärää tosissaan etsivänä, piileskelee nurkkien takana ja tekee tutkimuksiaan. Roolissa ei sinänsä ole mitään huvittavaa, mutta äijän olemus tekee roolista huvittavan. Näin käy monessa Goodmanin leffassa. Ihan ookoo pläjäys kaikenkaikkiaan vaikka lässähtääkin loppua kohden.
