Verotarkastaja Harold Crick alkaa kuulemaan ääniä päässään. Haroldin tekemisiä selostava naisääni on leffan kertoja, jonka katsojakin näin ollen kuulee. Ääni kuuluu Karen Eiffelille (Emma Thompson) joka on viimeistelemässä romaaniaan. Kas kummaa, Harold on tuon romaanin päähenkilö. Leffan parhaat palat syntyy kertojan äänen sekä Haroldin tekemisten yhdistelystä. Karen Eiffelillä on kuitenkin tapana päättää kirjat päähenkilön kuolemaan, joten Haroldilla tulee hätä käteen ja Karen on löydettävä.
Tarina rullaa ihan mukavasti ja juoni on huolettoman hauska sekä sopivan erilainen. Will Ferrell loistaa päähenkilönä. Mies on suorastaan loistava komedianäyttelijä, varsinkin jos roolissa esitetään kurimuksen kouriin päätyvää miespoloista. Maggie Gyllenhaal nähdään romanttisten kohtausten vastapuolena. Emma Thompson sopii hyvin inspiraatiota kohtuullisen suoraviivaisesti etsivään kirjailijan rooliinsa. Dustin Hoffman nähdään kirjallisuuden professorina, joka koittaa auttaa päähenkilöä ja ennakoida tapahtumia kirjallisuuden tuntemukseensa perustuen. Queen Latifah vilahtaa sivuosassa kustantajan puolelta tarjoilemassa apujaan, jotta kirja tulisi joskus valmiiksikin.
Aidosti outoa on hyvä komedia jota katsoessa ei aika käy pitkäksi. Vaikka leffassa olisi ollut aineksia enempäänkin ei se yritä olla lopulta muuta kuin kelpo komedia jostä jää hauska mieli. Kuten arvata saattaa lopussa ei käy pahasti ja katsoja jää muistelemaan leffaa virne kasvoillaan.
