Suomessa harvoin nähty TV-sarja, mutta varsin hyvin kirjana tunnettu Stephen Kingin tarina, Tukikohta, ilmaantui joku aika sitten DVD-julkaisuna. Se oli ehdottomasti pakkohankinta, sillä Tukikohta on minun suosikkikirjani.
Itse lähes kuusi tuntia pitkän pätkän (neljään jaksoon pätkitty) on ohjannut Kingin vakio-ohjaaja Mick Garris Kingin kirjoittaman käsikirjoituksen pohjalta. Se on kyllä selvää, ettei paljoakaan ole muuttunut itse kirjasta, vaikka pieni osa on jätetty pois alkuperäiseen tarinaan verrattuna.
Juoni. Salaisesta tukikohdasta pääsee karkuun virus, superflunssa, jota myös kapteeni Tripsiksi kutsutaan. Kukaan ei pääse karkuun siltä, eikä vastalääkettä ole mokomaan tautiin. Suurin osa maailman väestöstä kupsahtaa kuoliaaksi kuin kärpäset, pieni osa osoittautuu immuunisiksi taudilla, mihin ei koko leffassa (kuten myöskään kirjassakaan) kerrota syytä. Nämä jäljelle jääneet aloittavat uuden yhteiskunnan rakentamista, liittyen kahteen hyvään ja pahaan klaaniin, jotka valmistautuvat viimeiseen mittelöintiin koko luomakunnan herruudesta.
Että silleen. Tarina jakautuu – kuten sanoin – neljään puolentoista tunnin mittaiseen episodiin, jotka ovat nimeltään Rutto, Unet, Petos ja Seisominen. Kaksi ensimmäistä ovat ehdottomasta parhaimpia (toinen on kumminkin minusta paras). Kolmas episodi on ehdottomasti heikoin näistä osista.
Näyttelijät ovat ihan hyviä – mainitsemieni joukosta Molly Ringwald ja Miguel Ferrer ovat ehkä päinvastoin. Ringwald esittämä Frannie Goldsmith näyttää ihan pökkelötä (varsinkin itkiessään) ja Ferrerin esittämä Lloyd Henreid näyttää sen sijaan surumieliseltä loppua kohden mennessä. Kakkosesta eteenpäin hän alkaa vähän lepsua.
Gary Siniseen on helppo samastua, hän kun esittää hienosti Stu Redmania, yhtä lempihahmoistani. Ne muut hyvät, joita en maininnut vielä tässä, ovat: Adam Storke (esittää Larry Underwoodia) sekä Rob Lowe (esittää selvästi koko tarinan parhainta hahmoa Nick Androsia). Mainittujen joukossa löytyy myös hyvä pääpahiksen, Randall Flaggin hahmoa tulkitseva Jamey Sheridan, johon ehtii myös samastua neljännen osan loppuun asti, kunnes se vaikuttaa jo hiukan avuttomalta hahmolta.
Erikoistehosteissa on paljon ihailtavaa, mutta kun päästään neljännen episodin loppukohtauksiin, tehosteet tuntuvat yhtä naurettavilta kuin Langolieereissa. Sanokaapa vain minun sanoneen.
Yhteenveto. Ihan hyvä minisarja Kingin parhaimmasta romaanista. Olisin ehkä antanut täydet pointsit, mutta tätä katsoessa välillä tuntui, että jotain puuttui. Siitä en kumminkaan paljoakaan välitä. Olihan tämäkin sentään pitkään metsästyksen vaivanarvoinen suoritus.
nimimerkki: Blairoid
