Meillä jokaisella on lapsuudessa se yksi piirretty joka tuntui jonkinlaiselta kuumehoureelta ja jälkeenpäin sitä alkaakin uskoa että sellainen se olikin. Sitten etsit netistä hakutuloksia kyseisen piirretyn nimestä joka on ainakin jäänyt mieleesi (muiden traumojen ohella). Sitten saatkin selville että se painajainen olikin totta; Maailmassa on todella ihmisiä joiden käsitys hauskasta koko perheen animaatiosta on se että veemäinen pesukarhu kaataa puun viattoman oravan niskaan. Sellainen animaatioyhtiö on Dingo Pictures joka tekee rahastus-versioita Dineyn ja muutaman muun menestyneemmän animaatioyhtiön elokuvista. Wabuu-niminen sosiopaatti-pesukarhu esiintyi ensimmäisen kerran Disneyn Pocahontaksen tarinaa hyväkseen käyttävässä Dingon elokuvassa. Siitä tuli häiriintyneiden psykopaattipentujen keskuudessa suosittu piirrossankari joten Dingo päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tehdä tuolle ääliö-eläimelle oman elokuvan. Elokuvan juoni on varsin yksinkertainen; Wabuu on ärsyttävä pesukarhun ketale jonka mielihuvia on muiden eläinten kustannuksella peeloilu. Ei taida tulla siis yllätyksenä että kun Wabuun kamu, laiskanpuoleinen Orava, katoaa niin syyttävä sormi osoittaa Wabuuta. Katsoja itse pohtii koko elokuvan ajan pääasiassa sitä miten joku on päästänyt tämän 90-luvun kehnoja osoita- ja klikkaa-lasten tietokonepelejä ulkonäöltään muistuttavan tekeleen ulos animaatiostudiosta. Elokuvan animaatio, joka on kai sen viehättävin piirre, on simppelisti sanottuna kauheaa. Eläimet liikkuvat niin epäluonnollisesti kuin mahdollista, välillä eri kalvojen kulmat näkyvät ruudun ympärillä ja ympäristö, jossa nämä eläinparat joutuvat kärsimään olemassaolostaan, muistuttaa hahmotushäiriöisen päiväkoti-lapsen piirrosta jostain peri-eurooppalaisesta satumetsästä. Paitsi että on mahdotonta sanoa sijaitseeko tämä metsä Euroopassa vai Amerikassa koska siellä täällä näkyy kaktuksia, preerioita ja muuta länkkäri-kuvastoa mutta välillä taustat muistuttavat todella huonosti piirrettyjä versioita Disneyn Lumikin eurooppalaisista keijumetsistä. Sitten on ääninäyttely joka on niin legendaarista että siitä on tullut meemien aihe. Suomenkielinen dubbaus on tässä versiossa pääasiassa kelpo jälkeä mutta koettakaapa kuunnella englanninkielistä ääniraitaa ilman että tukitte korvanne! Wabuu kuulostaa uniongelmaiselta pummilta, se katoava orava tuntuu keksineen oman salakielensä ja muiden hahmojen tunteet tulevat yhtä hyvin perille kuin pizza-tilaus siansaksaksi. Kenelläkään ääninäyttelijöistä ei yleisesti tunnu olevan muuta tavoitetta kuin mahdollisimman nopea nauhoitus, jotta päästään tuottajien laskuun kaljalle. Ja jos puhe välillä katkeaa tai joudutaan vilkaisemaan käsikirjoitusta niin että paperit kahisevat niin ketä kiinnostaa?! Virheet voisi tietysti poistaa editointivaiheessa mutta jälleen kerran; miksi vaivautua? Voihan sitä aina tällätä mahdollisimman houkuttelevan kannen jonka ulkoasu on paljon vaikuttavampi kuin mikään kasetin sisältä. Sopiiko elokuva sitten mihinkään? No onhan se hyvää matskua Sinätuubapaska-videoihin mutta ei juuri mitään muuta. En usko että kukaan voi oikeasti sanoa pitävänsä tästä sellaisenaan, tekijät mukaan lukien. Ei siis tarvinne huolehtia että rahanhimoisinkaan tekijänoikeus-natsi vaatisi videoitasi poistettavaksi. Kuka haluaisi sanoa vapaaehtoisesti omistavansa tämän rainan?
Mikael Makaberg
Arvosteltu: 22.11.2019