Numeromurha on trilleri, joka kertoo kahden älyllisesti erittäin lahjakkaan lukiolaispojan tekemästä täydellisestä (?) murhasta. Koulu on pojille liian helppoa, eikä elämä muutenkaan tarjoa tarpeeksi haasteita eikä mitään kiksejä. Niinpä he saavat omalaatuisen idean: murha, joka on niin täydellinen, että pojat voisivat keskenään naureskella sitä epätoivoisina tutkiville poliiseille. Ikävä kyllä murhaa ryhtyy tutkimaan virkaintoinen älykköpoliisi (Sandra Bullock), joka lisäksi suhtautuu tapaukseen henkilökohtaisuuden sotkemalla palolla.
Ehdin tuomita elokuvan ennen sen puoltaväliä massaan vajoavana tusinatekeleenä. Elokuvan jälkipuolisko kuitenkin pelastaa jonkin verran; tässä vaiheessa elokuvan sittenkin omalaatuinen juonikuvio tulee parhaiten esiin. Toteutus vain jättää paljon toivomisen varaa. Aluksi elokuva polkee ikävästi paikoillaan ja jos juoni etenee, se tapahtuu jotenkin töksähdellen. Vasta puolivälissä siis alkaa oikeasti tapahtua ja elokuvan tarkoitus tulee esiin.
Elokuvassa on sekä hyviä että mitäänsanomattomia roolisuorituksia. Bullock suoriutuu hyvin, vaikkakaan tämä tuskin on hänen paras työnäytteensä. Kaiken lisäksi hänen “kova mimmi”-leimansa ärsytti ainakin itseäni, sillä se on auttamattoman kliseinen. Teinikaksikon “kovempaa” osapuolta näyttelevä Ryan Gosling on kuitenkin elokuvan ehdoton tähti nuoresta iästään huolimatta. Hänen tulkitsemansa roolihahmo jäi elokuvasta voimakkaimmin mieleen. Myös teinikaksikon “nörttiä” näyttelevä Michael Pitt on hyvä, mutta ei aivan Goslingin veroinen. Osin tämä johtuu myös roolihahmon luonteesta.
Kaiken kaikkiaan elokuvasta jää hieman puolihuolimaton vaikutelma. Toteutus ei tee oikeutta sittenkin omaleimaiselle juonelle. Hyvää viihdettä tämä kuitenkin on, mutta ei missään tapauksessa klassikon ainesta.
nimimerkki: kahtelija
