The Expatriate on mielenkiintoinen elokuva jo sen julkaisuun liittyneiden ongelmien vuoksi. Elokuva julkaistiin toukokuussa 2013 jenkeissä nimellä Erased. Elokuva julkaistiin kuitenkin Ranskassa jo syyskuussa 2012, jonka jälkeen nettipiratismi astui kehiin. Elokuvaa ladattiin laittomasti sen verran paljon, että jenkit päättivät lykätä elokuvan julkaisua. Voidaan toki miettiä, oliko julkaisun lykkäämisestä ja nimen vaihtamisesta jotain hyötyä, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että The Expatriate on saatu kunnialla julkaistua.
Ben Logan (Aaron Eckhart) työskentelee Antwerpissä turva-alan yrityksessä ja pyrkii löytämään heikkouksia uusista turvajärjestelmistä. Mukana Antwerpissä on tytär Amy, (Liana Liberato) jolla on ongelmia sopeutua uuteen maahan ja ongelmia on myös isän ja tyttären suhteessa. Eräänä päivänä Ben ja hänen työtoverinsa huomaavat, että erään turvajärjestelmän patentti ei olekaan yrityksen nimissä. Asia jää sikseen, mutta Benin elämä kokee karmivan muutoksen. Aivan yhtäkkiä kaikki tiedot hänen työpaikastaan ovat poissa – on vain tyhjä toimistotila ja koko sivukonttorin olemassaolosta ei ole todisteita. Benin puhelin on tyhjentynyt ja tilitiedotkin näyttävät tyhjää. Alkaa perinteinen kissahiiri-leikki. Tavallinen tallaaja olisi varmasti hämillään, mutta Ben Logan ei olekaan se ihan tavallinen naapurin setä, vaan elokuvan edetessä paljastuu, että Logan on entinen CIA-erikoisagentti.
The Expatriaten perusjuoni on yksinkertainen. Ben ja Amy Logan joutuvat pakomatkalle, sillä joku on heidän perässään aikomuksenaan tappaa molemmat. Elokuvan loppuosa seurataankin kaksikon edesottamuksia ja juonen monimutkaistumista. Elokuvan alkuosan tapahtumat tulevat todella nopealla tahdilla ja katsoja liimautuu kiinni penkkiinsä. Tämä lupailee elokuvalle todella hyvää, mutta toisaalta luo pienen pelon elokuvan loppuosaa ajatellen. Ensimmäiseen 20 minuuttiin tapahtuu todella paljon, joten katsoja helposti miettii, riittääkö elokuvan juonessa pelivaraa viihdyttämään vielä reilusti yli tunnin? Vastaus on, että riittää osittain. Alun tapahtumat tulevat niin nopeasti, että niitä ei sen kummemmin selitetä. Elokuvan loppuosa keskittyykin lähinnä siihen, että tapahtumat alkavat hiljalleen avautua myös Eckhartin näyttelemälle Ben Loganille, joka pyrkii selvittämään asiat perinpohjaisesti, mutta pyrkii samalla myös suojelemaan tytärtään perässä olevilta tappajilta. Juoneen tuodaan koko ajan jotain uutta ja asioita monimutkaistavaa, mutta juoni pysyy silti yllättävänkin hyvin kasassa koko elokuvan keston ajan.
The Expatriate seuraa tuttuja ja turvallisia jälkiä. Matt Damon loi Jason Bournena hienon tien tämän tyyppisille elokuville, jossa yhdistetään trillerimäinen juoni ja kohtuullisen realistinen toiminta. Liam Neeson tarjosi Takenissa turpaanvetoa ja ärähtelyä kovalla tahdilla ja näytti sen, että toimintaelokuvassa ei välttämättä tarvitse olla pääosassa kaapin kokoista lihaskimppua, vaan hieman tavallisemmankin ruumiinrakenteen omaava henkilö käy hyvin. Bournet ja Takenit edustavat molemmat toiminnan osalta enemmän taitoon ja tekniikkaan nojaavaa toimintaa, eivätkä niinkään suoranaiseen voimaan perustuvaa turpaanvetoa. Samalla linjalla jatkaa myös The Expatriate. Aaron Eckhart ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen toimintaelokuvan päähenkilönä, mutta ei välttämättä myöskään Liam Neeson, joka oli Takenin ilmestyessä jo 58-vuotias harmaantunut herrasmies.
The Expatriaten näyttelijäsuoritukset ovat pääsääntöisesti varsin hyviä. Aaron Eckhart hoitaa hommansa hyvin ja on jopa yllättävän vakuuttava. Eckhartin perusolemus on ystävällinen ja rauhallinen ja tämä auttaa luomaan hyvin kulissia hyvästä työntekijästä ja perheenisästä. Toisaalta katsojalle näytetään heti alussa Ben Loganin arpinen selkä, joka tietenkin paljastaa katsojalle jo jotain hahmon menneisyydestä. Tämän kohtauksen olisi voinut jättää pois, jolloin Loganin todellisen menneisyyden paljastuminen olisi tullut katsojalle isompana yllätyksenä. Nyt Loganin paljastuminen on melko laimea ja ennalta-arvattava. Tämä ei toki vie mitään pois Eckhartin suorituksesta. Hän pystyy olemaan uskottavasti työpaikan mukava heppu, mutta myös uskottava ammattitappaja.
Liana Liberato on hyvä Amy Loganina, vaikkakin hahmon kirjoituksessa olisi voitu käyttää hieman enemmän harkintaa. Nyt Amy jää hahmona melko kaukaiseksi ja suurimman osan ajasta hän valittaa jostain tai kyselee kysymyksiä isänsä menneisyydestä samalla kun kaksikko yrittää paeta. Olga Kurylenko (Quantum of Solace, Oblivion) on elokuvan suurin pettymys. Vaikka nainen on tehnyt nimeä itsestään ja päässyt hyviin rooleihin, on hänen suorituksensa kierona CIA-pomona todella heikko. Kurylenkolla on elokuvassa vain kaksi ilmettä; välillä hän näyttää tylsistyneeltä ja lopun ajasta hänellä on hämmästynyt ilme kasvoillaan. Hahmon kasvoilta on todella vaikea lukea minkäänlaisia tunteita ja hahmo jääkin pinnalliseksi ja melko turhaksi. Kurylenko on päässyt kuitenkin hyviin rooleihin, joten ehkä rooli vain oli tällä kertaa väärä.
The Expatriate on hyvätasoinen toimintatrilleri, joka viihdyttää kestonsa ajan paremmin kuin hyvin. Totuus on se, että se ei tarjoa mitään uutta, eikä se jää katsojan mieleen mistään erityisestä syystä – tai no ehkä Kurylenkon surkeasta suorituksesta. Se jää auttamatta Bourne-elokuvien ja Takenien taakse, vaikka se ei mikään huono elokuva ole. Eckhart kantaa elokuvaa hyvin, mutta hieman epätasapainoinen juoni saa elokuvan välillä tuntumaan kestoaan pidemmältä. The Expatriate kannattaa kuitenkin katsoa, sillä se on hyvä elokuva, joka viihdyttää varmasti useammankin katselukerran.
