Henkilökohtaisen tragedian seurauksena erakoitunut ohjaaja Boris Arkadin (Jeroen Krabbé) kutsuu joukon ihmisiä näyttävään asutukseensa koe-esiintymään. Itse asiassa hän aikoo tehdä elokuvan äärimmäisen epätehokkailla menetelmillä.
Bernard Rose ohjaa ja käsikirjoittaa elokuvan joka ei niinkään ole verisen fyysistä ällökauhua vaan sitä vanhanaikaista miljöön, henkilöiden ja tuntemattoman kieppiä. Odotin leffan olevan latteasti toteutettu ja tympeä läträily niin sain huomattavasti koherentimmalla otteella tehdyn leffan. Kuvaus on tirkistelevää ja sen takia Nuuskaelokuva jättää ristiriitaisen vaikutelman.
Jeroen Krabbé on henkilöi psykopaatin suorastaan hyytävällä intensiteetillä. Boris Arkadin on loistava manipulaattori, herättää luottamusta ja muutenkin dominoi elokuvaa joka on hänen oma henkilökohtainen projektinsa. Muut näyttelijät ovat niitä epäonnisia persoonia jotka ovat valmiita mihin tahansa menestyäkseen ja erakkomainen ohjaaja on heidän keinonsa siihen.
Vaikka kuvakerronta on melkoisen kekseliästä ja Jeroen Krabbé erinomaisessa vedossa, niin leffa itsessään on loikkiva, tarkoitukseton ja tarpeettoman hämäävä ponnahtelu. Käsikirjoituksen takana on hyviä ideoita, mutta ne eivät siirry elokuvaan itseensä kovinkaan hyvin. Tämä leffa jätti ärtyneesti hämmentyneen vaikutelman itsestään, sillä siinä oli ihan oikea idea ja se idea oli aivan liian hieno tällaiseen elokuvaan.
