Törmättyäni sattumalta eräässä keräily- ja levytapahtumassa tähän kyseiseen elokuvaan, oli ostoon tasan kaksi syytä: Sean Connery ja halpa hinta. Raha oli jo loppumassa, eikä muuta oikein enää saanut. Siitä tilanteesta onkin aina hyvä lähteä katsoa elokuvaa: odotukset nollassa, ei mitään edes koko pätkästä kuullena.
Connery esittää eläkkeellä olevaa lakimies Paul Armstrongia, joka saadaan houkuteltua takaisin hommiin, kun syyttömäksi otaksuttua miestä (Underwood) odottaa kuolemantuomio. Pidätyksen suorittanut poliisi (Fishburne) ei nimittäin ole aivan mukavimmasta päästä. Kuvioissa on mukana myös Hannibal Lecter -tyylinen vanki (Harris), jonka otaksutaan tietävän asiasta jotain.
Käytännössä aluksi näyttää kyseessä olevan pelkkä kysymys syyttömyydestä ja syyllisyydestä, sekä kuolemantuomion moraalisesta perusteesta, mutta Oikeuden puolustaja kääntyy pian hyvien näyttelijöiden kuljettamaksi tehokkaaksi jännäriksi. Juonessa piisaa mutkia kuin Himalajalla korkeutta, mutta lopulta tapahtumat alkavat kulkea kohti ennalta arvattavaa suuntaa.
Vaikka Harrisin repliikit tuntuvat Hannibal Lecterin suusta viedyiltä, on mukaan saatu yllättävänkin nokkelaa dialogia. Vaikka ainekset ovat vain kahden ja puolen pisteen perusjännäriin, kääntävät hyvät näyttelijätyöt katsomiselämyksen keskiverron yläpuolelle. Erityisesti Connery on vireessä (vaikkei erityisen muistettava), ja Harris on suorastaan hyytävä. Hänen roolihahmonsa tosiaan kuuluu kaltereiden toiselle puolen, siitä Harrisille kiitos.
Jos jota kuta vielä sattuisi kiinnostamaan, Armstrongien lasta esittää toista rooliaan 11-vuotiaana tekevä Scarlett Johansson, joka muistetaan nykyään mm. elokuvista Lost in Translation ja The Island. Jostain se pienikin ponnistaa.
nimimerkki: X-tyyppi
