Intohimon tuulet (Legends of the Fall, 1994) kertoo Ludlowin perheen 1900-luvun alkuvuosikymmenille sijoittuvan tarinan. Anthony Hopkinsin esittämä William Ludlow on ansioitunut kenraali, joka on katkeroitunut Yhdysvaltain hallinnon alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja vetäytynyt tiluksilleen Montanan ylämaille. Hänen kolmen poikansa (rooleissa Brad Pitt, Aidan Quinn ja Henry Thomas) velvollisuudentunto vahvistuu ensimmäisen maailmansodan iskiessä Eurooppaan. Samuelin kihlattu Susannah (Julia Ormond) jää tilalle odottamaan uutisia sodasta ja miehestään.
Elokuva on hyvin draamallinen, jopa pakahtumiseen asti – ei sitä suotta ole luonnehdittu melodraamaksi. Välillä ilmaisu on kuin teatterin lavalta, niin vahvana se ilmenee. Anthony Hopkinsin ja Brad Pittin näyttelijäntyöstä ei ole pahaa sanaa, mutta Julia Ormondin esittämän Susannahin jatkuva tuska, surumielisyys ja heittopussina olo herätti hieman huvitusta.
Minua ei teatterin ystävänä haittaa ylinäyttely, mutta orkesterimusiikkiin yhdistettynä tunteilutykitys paloi puhki. Katsoja jää kaipaamaan muitakin sävyjä. Onneksi elokuva tarjoaa vastapainoksi Montanan (tai tässä tapauksessa kuvauspaikkana toimineen Kanadan Albertan) jylhiä vuoristomaisemia ja cowboy-fiilistelyä.
Intohimon tuulten alkuperäismateriaalina on toiminut novelli. Onko tarinaa ja draamaa pitänyt sen vuoksi venyttää? Juoneen olisi voinut tuoda muitakin näkökulmia kuin yksioikoinen rakkaudessa ja rakkaudesta kamppailu. Nyt tunteiden kuvaus jää – kaikessa vahvuudessaankin – ontoksi. Sisäisiä motiiveja avaava dialogi uupuu.
James Horner on säveltänyt Intohimon tuulten musiikin, ja se on hienoa ja suureellista. Harmi, ettei tällaista ääniraitaa enää tehdä.
