Jäärouva on haukiputaalaisen amatööriryhmän nimeltä Asemafilmi (entinen Aseman Lapset) tekemä indie-tyyppinen kauhuelokuva. Saman ryhmä on tehnyt myös elokuvat Mörkö ja Mörkö 2 – paluu, joiden tavoin myös Jäärouva viittaa Tove Janssonin Muumeista tuttuun hahmoon. Jäärouva esiintyi Taikatalvi -kirjassa sekä Muumilaakson tarinoiden jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu. Jokainen jota hän katsoo silmiin jäätyy. Vähäisen esiintymisensä vuoksi Jäärouva ei ole yhtä tunnettu hahmo, mutta on vaarallisempi kuin Mörkö. Elokuvan on ilmoitettu olevan osa “trilogiaa” joka kuin Edgar Wrightin Shaun of the Dead, Hot Fuzz ja The World’s End -kokonaisuus. Täysin erilaiset elokuvat, mutta niitä yhdistävät samat näyttelijät, sama tyyli ja sama johtoajatus. Siinä missä Mörkö-elokuvat käsittelivät lapsuuden pelkoja, Jäärouva käsittelee eksistentialistista ongelmaa, kuolemanpelkoa ja kohtalon tunnetta. Toisin kuin Mörkö, Jäärouvan on sanottu jäävän oman tarinansa ainoaksi elokuvaksi.
Elokuvassa neljä tyttöä Iida (Kankaala), Laura (Lippo), Emmi (Friman) ja Vilma (Mattila) lähtevät talviloman ajaksi syrjäiseen vuokramökkiin. Mökki ei ole kovin vanhanaikainen, sillä siellä on sähköt ja lämmöt. Aluksi kaikilla on hauskaa, kunnes puheenaiheeksi tulee Iidan perhe, joka oli kuollut sekä auto-onnettomuuden että pakkasen yhteisvaikutuksesta. Seuraavana päivänä alkaa tapahtua kummia. Polttopuiden määrä varastossa on pienempi kuin mitä annettiin ymmärtää ja lisäksi yksi tytöistä katoaa. Iida tapaa kummallisen kiertolaisen (Mäkipaaso), joka kutsuu itseään Tuutikiksi ja väittää yrittävänsä lepyttää Jäärouvaa (E-N. Rautio), jonka hän sanoo jahtaavan Iidaa.
Elokuva oli tuotettu alle 500 euron budjetilla, joka on suurempi kuin Mörköön käytetty budjetti. Kuten tekijät sanoivat, Jäärouva käsittelee pelkoa aikuismaisemmassa muodossa, mutta Muumeista otettu teema on yhäkin käytössä.
Tämänkin elokuvan näyttelijämäärä on pieni, mutta johtuen erittäin synkästä lopusta, jota voisi kuvaillaan yhdestä näkökulmasta lähes samankaltaiseksi kuin elokuvassa The Shining – Hohto, ikäraja näyttää osuvan melkein kohdalleen. Elokuvan lopputeksteistä huomaa myös elokuvan olevan kunnianosoitus elokuvan tekijöiden tuntemalle henkilölle, joka kuoli vuonna 2009. Kaikista näistä syistä elokuva on hyvin lähellä ollakseen “mestariteos” amatöörielokuvien keskuudessa.
