“Miksen tullut katsoneeksi tätä pätkää jo aiemmin?”, huomasin kysyväni itseltäni kun lopputekstit pyörähtivät ruudulle. Jostain syystä katsominen oli vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Ei tätä tusinaleffaksi voi väittää, ei visuaalisesti eikä ideoiltaan.
Koreoiden rajalla Panmunjomissa sattuu ampumavälikohtaus, sillä seurauksella että kaksi pohjois-korealaista rajavartijaa kuolee ja yksi, kersantti Oh Kyeong-pil (Kang-ho Song) haavoittuu, samoin kuin etelä-korealainen rajavartiokersantti Lee Soo-huok (Byung-hun Lee). Lee leimataan Pohjoisen puolelta automaattisesti syylliseksi kärhämään, samoin kuin etelä leimaa syylliksiksi Ohin ja tämän rajavartiotoverin, kahakassa kuolleen Jung Woo-jinin (Ha-kyun Shin). Toinen Etelän rajavartioista, Nam Sung-shik (Tae-woo Kim) taas käyttäytyy epäilyttävästi, kun Sveitsin ja Ruotsin lähettämät sotilasvirkailijat, pääasiallisesti korealaissyntyinen Sveitsin kansalainen majuri Sophie E. Jean (Yeong-ae Lee) esittävät kysymyksiä kohtalokkaista tapahtumista. Namin ohella Lee ja Oh kieltäytyvät kertomasta asiasta sen enempää kuin mitä he antoivat lausuntoihinsa. Sitten aletaan kertaamaan aikaa kauan ennen tapahtumia. Rajavartijat eivät sittenkään olleet ennen kohtalokasta yötä täysin tuntemattomia toisilleen; he jopa ystävystyvät sattuman kautta ennen kuin Helvetti itse pääsee irti sinä yönä jolloin välikohtaus sattui…
Vaikka elokuva vaikuttaakin jo nimestään päätellen sotaisalta, sitä se ei ole. Päinvastoin elokuva on tutkiskeleva kuvaus Etelä- ja Pohjois-Korean kansojen välissä olevasta muurista. Täytyy muistaa että valtioissa vallitsee kaksi täysin päinvastaista ideologiaa; kommunismi ja kapitalismi. Elokuvaa katsoessa alkaa ymmärtää miltä tuntuisi jos Suomi olisi jaettu samalla lailla kahtia. Jos ei kuitenkaan itse ole kokenut samaa, ei varmaankaan voi ymmärtää sitä traagisuutta joka Korean jaossa vallitsee… Sen takia on hyvä että elokuvalla on korealainen ohjaaja
Hyvin surullinen ja paljon ajatuksia herättävä elokuva oli kyseessä. Elokuvan suuri loppukohtaus on etenkin musiikkinsa ja tapahtumien synkkyyden ansiosta surullinen ja jopa raastavan tunteellinen. Suosittelen sellaiselle joka inhoaa väkivaltaa ja sotaa.
nimimerkki: Galeazzo
