Kriticosin tulipalossa äitinsä menettänyt perhe perii Cyrus-sedältä suuren lasitalon, joka tulee kuin taivaanlahjana surusta toipuvalle perheelle. Vain hetki talossa ja alkaa tapahtua todella kummia. Pelkästään jo talo on erikoinen, mutta kun perheelle paljastuu ökyrikkaan setävainajan harrastus; väkivaltaisesti kuolleiden ihmisten aaveiden vangitseminen kellariin. Ja kun nämä kauan teljettyinä viruneet haamut pääsevät vapaaksi niin on hengen lähtö lähellä.
Kolmetoista aavetta on visuaalisesti upeasti toteutettu, mutta juonellisesti hieman tyhjä. Todella viihdyttävää katsottavaa, eikä kyllästymäänkään ehdi. Lopussa elokuvasta jäi siinäkö se oli -fiilis. Ehkä jotain isompaa huipentumaa jäin odottamaan. Muutaman splatterhenkisen kohtauksen lisäksi ei elokuva sorru pahempaan väkivaltamässyyn. Voisinkin kuvitella, että hieman nuorempana tästä olisi saanut paljon enemmän kauhua irti. Pelottavasta en puhuisi paljon nähneenä.
Näytteleminen jää sivuseikaksi ja hukkuu visuaalisuuden lomaan. Tosin onhan itse Monk riveissä.
Hyvin tehty, hieno ja varsin viihdyttävä paketti. Juonellisesti aika tynkä, omaperäisyyttä löytyy ja kroteskit aaveet ovat karmivan näköisiä. Voin suositella kaikille, jotka haluavat viettää mielenkiintoisen elokuvaillan.
