Donald P. Sinclair (John Cleese) järjestää kisan: kuusi satunnaisesti valittua henkilöä osallistuu, palkkiona kaksi miljoonaa taalaa erään tietyn rautatieaseman lokerossa ja ainoa ohje on ehtiä sinne ensimmäisenä. Kilpailijat ovat sekalainen seurakunta ja kaiken lisäksi pelissä on juju: kyseessä on Sinclairin järjestämä uhkapelitapahtuma. Kaaos ja kieroilu on siis pääosassa ja loppu on luonnollisesti onnellinen.
Lähtökohta on sopiva lähes mihin tahansa genreen, mutta Jerry Zuckerin ohjaus tarkoittaa sen olevan komedia. Mukana on siis Pearin perhehelvetin patriarkka Randy (Jon Lovitz), hassu ulkomaalainen Enrico Pollini (Rowan Atkinson), näyttävästi tyrinyt jenkkifutistuomari Owen Templeton (Cuba Gooding Jr.) ja pari muutakin persoonaa ja koomisessa [I]road movie[/I]-hengessä vastaan tulee muitakin persoonallisuuksia, joista erityisesti helikopteria lentävä berserkkeri Tracy (Amy Smart) jää mieleen. Kuten myös [I]bos taurus[/I] feminiinimuodossa. Taitaa olla holstein-rotua se viimeisenä mainittu…
Andy Breckmanin käsikirjoitus on lyhyesti sanoen pelkkä loputtoman kohelluksen kohtauskimara. Alussa esitellään hahmot ja sen jälkeen heidät päästetään törmäilemään esteisiin ja toisiinsa. Järkeä ei ole, mutta sitäkin enemmän hyvää meininkiä ja irtovitsejä.
Näyttelijäkaarti ei erityisemmin loista, mutta ei myöskään törki ärsytyskynnyksiä liikaa. Rowan Atkinson ja Whoopi Goldberg ovat ehkä näyttävimmät koomikkonimet ja tekevät laatutyötä, joskin Allekirjoittanut sai makoisimmat röhönaurut Amy Smartin lyhyesti sanoen nautittavan raivokkaasta suorituksesta. John Cleesen olemus on jo itsessään hauska.
Tätä elokuvaa ei pidä miettiä, analysoida tai pähkäillä. Se on puhtaan aivottomaksi viihteeksi tarkoitettu kohellus ja hyvä niin. Kyseessä ei ole klassikko edes omaan genreensä, mutta hyvin tehty kohellus.
