Olen todennut kaikkien kauhuleffa-arvostelujeni alussa etten oikeen piittaa kyseisestä lajityypistä. No, en minä sitä selvästi kartakaan, ja oikeastaan minua voisi kutsua näiden vanhojen mustavalkokauhuleffojen (myös VANHAT värifilmit käy) suurkuluttajaksi. Harvoinhan näissä enää on mitään pelottavaa (karmivana poikkeuksena Psycho) mutta yleensä ne ovat hiton hauskoja, ja jotkut jopa hyviä elokuvina. Tähän kastiin lukeutuu myös Yö Voodoo-saarella, alkuperäiseltä nimeltään I Walked with a Zombie.
Nuori nainen hakee sairaanhoitajan paikkaa eräältä Karibianmeren saarelta, ja saa sen erään rikkaan miehen luota. Täällä pitää hoitaa miehen vaimoa jolla on jokin kummallinen tauti. Naisparka ei osaa enää puhua, katse on tyhjä, eikä minkään muunkaan tekeminen oiken onnistu. Taluttaessa tämä kyllä kävelee. Paikalliset ovat jo todenneet ettei naista voi parantaa, mutta uusi sairaanhoitaja on valmis yrittämään kaikkea. Kun hän kuulee saarella toimivasta voodookultista, hän päättää yrittää jotain epätoivoista…
I Walked with a Zombie on loistava elokuva. Se on hyvin tehty, eikä aikalaistensa tapaan sorru naurettavin “erikoistehostein” toteutettuun pelotteluun, sitä koetaan vain muutamassa kohdassa, ja sekin on selvästi paremmin toteutettua kuin muissa vastaavissa elokuvissa. Elokuva on ohjattu erittäin hyvin, ja näyttelijätkin hoitavat hommansa mukavasti. Kauhua yritetään synnyttää hieman samanlaisella tavalla kuin Hitchcock parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta siinä ei onnistuta yhtä hyvin, leffa ei kyllä varmasti pelota enää ketään… Mutta se onkin hyvä elokuvana, ja onhan sitä campiakin siellä ripaus…
Suosittelen kaikille hyvistä elokuvista pitäville, ja hyvistä kauhuleffoista pitäville suosittelen aivan ehdottomasti. Oikeasti, hyvä elokuva. Yllätyin itsekin leffan tasosta elokuvana, mutta minkäs teet, hyvä se vaan on.
PS: Päinvastoin kuin kannesta voisi päätellä, tämä ei siis ole mikään Plan 9 from outerspace pläjäys, vaan elokuvanakin hyvä elokuva kuten nyt on toitotettu.
