Elämme vuotta 2027. Maailma on täyden kaaoksen vallassa, mutta Iso-Britannia kestää, jotenkuten. Kaupunkeja terrorisoidaan ja tuhotaan. Ihmisiä kuolee. Syynä tähän kaikkeen on se, ettei ihmisrotu voi enää lisääntyä. Idea on kertakaikkisen typerä.
Children of Menissä on tasan yksi päähenkilö, ja lukuisia sivuhenkilöitä, joilla kaikilla on jotain pientä osuutta. Hahmoihin ei ehditä syventyä tarpeeksi, vaikka mielestäni olisi ollut erittin kiva kuulla hahmojen taustoja jossain muodossa. Näin ollen suurin osa henkilöistä jää pelkiksi kulisseiksi, joilla on joku pieni juonta kuljettava asia tehtävänään. Ainoat hahmot joihin syvennytään edes erittäin vähän, ovat Julian ja Theo. Kaksikosta jälkimmäinen on selkeästi elokuvan päähenkilö.
Koska isoja rooleja ei ole oikeastaan kuin yksi, niin en osaa näyttelysuorituksia kamalan hyvin arvioida. Clive Owen vetää roolinsa paikoittain erittäinkin hienosti, eikä valittamista oikein ole. Herra tekee pienillä asioilla roolisuorituksestaan erinomaisen. Julianne Moorella on aivan liian pieni osa elokuvassa, sillä se vähä mikä hänen roolisuorituksestaan nähtiin oli vähintään kiitettävää. Ensimmäisen kerran näen myös Pam Ferrisin näyttelevän kunnolla. Ferrisin tulen muistamaan todennäkösesti ikuisesti, mutta en Children of Menistä, vaan kolmannesta Harry Potterista. Mieleeni on syöpynyt kohtaus, jossa Ferris paisuu suureksi ilmapalloksi ja leijaillee taivaan tuuliin.
Children of Men on kuvattu mukavan omaperäisesti. Etenkin lopun toimintakohtaus pelittää hyvin siihen asti, kunnes kameralle roiskahtaa verta, joka pilaa kohtauksen immerssion minun kohdallani lähes täydellisesti. Aivoni alkoivat miettimään aivan liikaa, ja tuntui siltä kuin Theolla olisi ollut mukana kaveri, joka kuvasi kaiken. Päivänselvää on se, ettei niin ollut. Pikkuvika, mutta ärsytti paljon.
Ehdottomasti paras asia tässä elokuvassa on miljöö, joka on paikoittain aivan mahtava. Apokalyptinen ympäristö on onnistuttu luomaan lähes täydellisesti, eikä mitään negatiivista sanomista siitä asiasta oikeastaan löydy. Toinen mainio asia Children of Menissä on tunnelmallinen musiikki, jota käytetään juuri sopivasti.
Children of Men on huonon suomalaisnimen saattelema keskinkertaista heikompi elokuva, jota katsoessa turhaantuu liian helposti. Välillä sain kivoja muistoja siitä kuinka pelaan Half-Life-sarjan peliä ensimmäistä kertaa, mutta sitten herään karuun todellisuuteen ja tajuan katsovani heikohkoa elokuvaa.
