Amerikkalainen jalkapallo on aina ollut amerikkalaisille hyvin tärkeää, siispä siitä on tehty hyvin monia elokuvia, kuten juuri arvosteluvuorossa oleva Replacements.
Tuon urheilun parissa syntyy lakko. Sen seurauksena palkataan joukko rikkureita pelaamaan ammattilaisten puolesta. Joukkueen valmentaja Jimmy McGinty (Hackman) valitsee joukkueen tähtipelaajaksi entisen huippupelaajan Falcon (Reeves). Falco mokasi joskus, mutta nyt hän saa uuden mahdollisuuden. Hänen ja cheerleader-ryhmän vetäjän Annabellen (Langton) välille syntyy rakkaustarinakin (mikäpä olisi komedia ilman kunnon romantiikkaa). Joukkueessa nähdään vaikka minkänäköistä tallaajaa ja cheerleadereina toimivat stripparit.
Tämä pistää todella hyvälle tuulelle. Aina jaksaa nauraa tämänkaltaiselle pelleilyille. Rhys Ifansin perusjuntin rooli, sumopainija, stripparit ja moottoriturpa jaksavat viihdyttää omalla olemuksellaan. Ideahan on nähty valkokankailla monia kertoja, mutta pääasia on, että homma toimii. Välillä istutaan kapakassa ja toisaalla taas vankilassa. Neuvotteluja pidetään ja otteluja pelataan. Eikä tietenkään kukaan voi tietää miten joukkue sitten pärjää.
Gene Hackman on aina mies paikallaan, Keanu Reeves ei tee parasta suoritustaan, Orlando Jones on hauska, Rhys Ifans vielä hauskempi ja Brooke Langton tarjoaa tarinaan romantiikkaa. Kliseitä on tarjolla, mutta kun homma vaan jaksaa viihdyttää niin mikäs siinä. Vähemmälle huomiolle jäännyt hauska komedia on ehdottomasti kyseessä. Mistään todella hyvästä ja suuria tunteita tarjoavasta kokemuksesta ei voida nyt puhua, mutta ainakin hauskasta ja viihdyttävstä urheilurainasta voidaan muutama sananen mainita. Sellainenhan tässä olisi nyt tarjolla.
Roolihahmoista huolimatta homma ei ala Poliisiopiston kaltaisiin ylilyönteihin, eikä hahmoista ole tehtykään yhtä hulvattomia. Hahmot eivät minusta ole todellakaan mitään omaperäisiä, mutta silti tätä saa hymy huulilla katsella. Tämä tarjoaa mm. linnakundin, sumopainijan, aina höpöttävän kaverin, nikotiiniaddiktin, ja sitten vielä yhden järkevän johtajan. Kasassa on siis peruskomedian ainekset.
Ihan hauska ja sympaattinen komedia täysistä luusereista huippupelaajina. Kliseisyydestä ja tavanomaisuudesta huolimatta on kyse mukavasta elokuvasta. Mikään urheilukomedia ei tietenkään vedä vertoja mainiolle Lämärille, mutta ei tämä lajinsa huonoimpiakaan ole. Hyvän komedian ystävät varmasti nauttivat. Tarinan opetus on, että rikkureillakin voi mennä hyvin. No, ehkä se ei ole ihan elokuvan tarkoitus, mutta katsokaa ja nauttikaa. Muutamat hörähdykset ainakin tällä saa aikaan.
