Paksukainen ja Ohukainen (Hardy & Laurel) ovat Pariisissa. Siellä Oliver Hardy rakastuu kauniiseen naiseen ja yrittää kosia häntä. Mutta nainen onkin jo naimisissa. Tästä Hardy masentuu kovasti, mutta pian Hardya ja Laurelia suositetaan liittymään muukalaislegioonaan.Toheloina tyyppeinä he tietenkin joutuvat heti vaikeuksiin.
Muukalaislegioonan monnit on varsin tavanomainen vanhan ajan komedia. Komiikka on tuttua jo parin aiemmista elokuvista. Elokuvan päähenkilöt joutuvat syystä tai toisesta vaikeuksiin ja yrittävät sitten jatkuvasti päästä kuiville. Ja komiikka on slapstickiä, eli lajin varhaisinta muotoa. Mutta on dialogiikin saatu huumoria. Ja naiset tietenkin kuuluvat kuvaan. Siis tämä vuonna 1939 valmistunut komedia ei juuri eroa aiemmista komedioista. Mutta vaikka tämä onkin varsin ennalta-arvattava ja jossain määrin kliseinen elokuva, niin hyvin tämä jaksaa viihdyttää reilun tunnin ajan. Kyllä sitä saatiin jo hieman kuluneemmistakin aiheista ihan kivoja komedioita. Toisin on nykyään, jolloin usein joutuu kiemurtelemaan uusien komedioiden kanssa.
Stan Laurel ja Oliver Hardy ovat myös hyvässä vedossa. Jean Parker, joka näyttelee naista, johon Hardy rakastuu, tekee ihan hyvää työtä, vaikka hänen hahmonsa onkin aika tavanomainen tuon ajan elokuvissa. Ei kovin itsenäinen ja pyörtyy, jos jotain yllättävää tapahtuu. Charles Middleton ja Reginald Gardiner ovat varsin hupaisia ranskalaisina muukalaislegioonan upseereina, vaikka he ovatkin aika stereotyyppisiä ranskalaisia.
