Johanna “Jo” Mitchell (Meaghan Martin) aloittaa uudessa koulussa, ja tutustuu Abigail “Abby” Hanoverin (Jennifer Stone) kanssa. Pojat ihastuvat heti ensisilmäyksellä Johon, ja ns. plastiikit, Amanda “Mandi”, Hope ja Chastity (Maiara Walsh, Nicole Gale Anderson ja Claire Holt) ovat Jolle kateellisia. Jo alkaa seurustella Tylerin (Diego González) kanssa, ja koko homma riistäytyy käsistä, kun Abbyn isä (Donn Lamkin) maksaa Jolle siitä, että Jo olisi koulukiusatun, mutta rikkaan Abbyn ystävä.
Mean Girls 2 kuuluu “ihan ok” -teinikomedioiden jatko-osiin. Pääosassa nähtävä Meaghan Martin näyttelee kohtuullisen hyvin, mutta ei niin hyvin, kuin olisi odotettu. Mielestäni paras näyttelijä koko elokuvassa on Maiara Walsh ilkeän Mandi Weatherlyn roolissa. Myös Bethany Anne Lind näytteli todella hyvin Quinn Shinniä, ns. normaalia lukiolaistyttöä.
Tämä on yksi niistä harvoista jatko-osista, jotka yltävät melkein, mutta ei ihan, ykkösosan tasolle. Elokuvan idea on lähes samanlainen kuin ykkösessä, eikä kauheasti uutta ole keksitty. Mutta Mean Girls 2 sisältää silti muutamia ihan hauskoja kohtauksia. Lisäksi juoni on selvästi laajempi kuin ykkösosassa. Ohjaaja Melaine Maynor on saanut lajityyppiin sopivaa tunnelmaa koko elokuvan keston ajalle.
Hahmo Chastity Meyer on mielestäni todella ärsyttävä tyhmyytensä takia. Chastity on muutenkin melkeinpä kopioitu ykkösosan hölmöstä plastikista, Karen Smithistä. Useat muutkin elokuvan hahmot tuntuvat kopioilta aiemmasta: Mandi Weatherly on selvästi Regina George, Jo Mitchell Cady Heron, mutta Hope Plotnick ei ainakaan kauheasti (onneksi) muistuta Gretchen Wienersiä. Lyhyesti sanottuna ei ole minusta hauskaa, että kakkososaan kopioidaan suoraan ykkösosasta monia hahmoja. Myös monet kohtaukset ovat samankalataisia, kuin ensimmäisessä osassa.
Kaikista haukuista huolimatta Mean Girls 2 on ihan katsottava kuuluisan teinikomedian jatko-osa. Se ei ehkä yllä ihan ykkösen tasolle, mutta jos pidit ykkösestä, niin ehkä pidät myös tästä. Monet ihmiset ovat kehuneetkin Mean Girls 2:ta, mutta itse kehottaisin suhtautumaan siihen pienellä varauksella. Missään vaiheessa elokuvaa ei tule suurta juonenkäännettä, kuten taas ykkösessä, jossa niitä oli jopa aika monia. Pääosin elokuva ei ole niin huono jatko-osa, kuin monet muut kakkososat ovat. Tämä on hömppää, jonka voi katsoa huvikseen lävitse ainakin kerran.
