Stephen King -fani ei voi olla Stephen King -fani, ellei ole lukenut kirjaa Uinu, uinu lemmikkini, johon tämä kyseinen raina perustuu. Minä olen lukenut (ylvästelen sitä) ja koska se oli tosi hyvä, tahdoin tietää, millainen itse Mary Lambertin ohjaama leffa sitten on. Se on sitten selvitetty, joten tässä arvosteluni.
Juoni (niille, jotka eivät tiedä tästä mitään ja ovat liiankin uteliaita tietämään): Creedin nelihenkinen perhe – kissa mukaan lukien – muuttavat Ludlowiin taloon, jonka lähettyvillä asuu mukava pappa Jud, tie rekkoineen sekä lemmikkieläinten hautausmaa. Jud Crandall tietää synkän salaisuuden, joka liittyy tähän tiettyyn leposijaan. Sen Louis Creed, lääkäri, saa huomata, kun potilas kuolee ja kummituksena palatessaan varoittaa lemmikkien hautausmaan lähettyvillä olevasta pahasta paikasta. Kun kissa kuolee, paljastaa Jud Louiselle, mitä se paikka tekee, jos sinne hautaa jonkin…
Okei, alkukatsaus hautausmaasta tuntui aika kammottavalta. Kauhistelu jatkuu vielä hyvin keskikohtaan asti, kunnes se alkaa menettää mahtinsa loppua kohden. Loppuosio on itse asiassa inhottavan veristä touhua.
En oikein voi muuta kuin antaa neljästä hahmosta plussat: Miko Hughesin esittämästä Gage Creedistä, Fred Gwynnen esittämästä Jud Crandallista, Brad Greenquistin esittämästä Victor Pascowista sekä Andrew Hubatsekin esittämästä Zeldasta. Ja ei saa unohtaa sitä kammottavaa kissaa, Churchia.
Ohjaus ei ole kovin kummoista. Ei siis kovin vaikuttava tapaus. Muistuttaa tosiaan itse kirjaa, mutta häviä totta tosiaan kirjalle, joka on selvä mestariteos. Ei tämä siltikään mikään niin surkea pläjäys ole. Vähän yrittämistä olisi saanut olla, niin olisin voinut ehkä antaa 4 tai 4,5 pointsia.
Ihan keskiverto kauhuilu zombielokuvaksi. Joskus tosiaan kuolleena on parempi olla, ja se mokoma ei mennyt Louisille perille.
nimimerkki: Blairoid
