Viime aikoina ollaan kovasti innostuttu tekemään remakeja 1970-luvun kauhuklassikoista. 2000-luvulla on tehty remaket Texas Chainsaw Massacrelle, The Wicker Manille, The Omenille ja Hills Have Eyesille. Viime syksynä ilmestyi Rob Zombien näkemys John Carpenterin Halloweenistä. Halloweenin remake ei ole ihan niin kelvoton, kuin aluksi pelkäsin. Mutta ei tämä tietenkään pärjää alkuperäiselle elokuvalle.
Rob Zombien Halloween poikkeaa hieman John Carpenterin Halloweenistä. Tässä versiossa Michael Myersin lapsuuteen ja nuoruuteen paneudutaan enemmän. Ei ainakaan tunnu olleen hirveän onnellinen lapsuus. Myers lahtaa melkein koko perheensä ja poika passitetaan mielisairaalaan. Sieltä hän sitten vuosia myöhemmin pakenee ja palaa kotikyläänsä.
Juoni on pääpiirteissään aika yhteneväinen alkuperäisen Halloweenin kanssa, mutta sentään Zombie osaa välttää erään remakeille tyypillisen sudenkuopan. Hän ei tee mitään suoraa kopiota, vaan hänellä on aivan omat ideansa ja näkemyksensä. Kyllä tässäkin on melko samanlaisiakin kohtauksia kuin alkuperäisessä, mutta mistään matkimisesta ei voida puhua.
Tässä versiossa siis paneudutaan enemmän Myersin hahmoon. Zombie antaa viitteitä siitä, miksi Myersista tuli sellainen kuin tuli. Selitys on kenties turhankin yksinkertainen, mutta selitys mikä selitys. Mikesta on muutenkin tehty aika pelottava hahmo. Mike pikkupoikana vaikuttaa kenties hellyttävältä pojalta, mutta sitten kun alkaa lahtaus, niin silloin käsitykset menevät aivan nurin. Ja myös aikuisena hän on hurja ilmestys. Mutta tämä Myersin jatkuva näyttäminen alkaa pidemmän päälle kääntymään itseään vastaan. Jossain vaiheessa ei enää pelottakaan. Onneksi ei kuitenkaan ala vaikuttamaan ihan naurettavalta.
Tunnelmaankin ollaan panostettu, vaikkei sillä osiolla alkuperäistä päihitetä. Musiikki on hyvin samankaltaista alkuperäisen kanssa, joka jo saa pientä pelkoa aikaiseksi. Myös odottelua käytetään hyväksi, vaikka vähän enemmänkin sitä olisi saanut käyttää. Muutenkin olisi voitu käyttää enemmän hyödyksi kunnollisia keinoja herättää kauhua. Väkivaltaakin on enemmän. Välillä kyllä tulee olo, että nyt mennään jo mässäilyn puolelle, mutta sentään Zombie muistaa, ettei kauhuelokuvassa ole tärkeintä verellä ja sisälmyksillä läträily vaan itse tunnelma on se tärkein. Alussa tapahtumissa mennään ihan mukavan verkaista vauhtia, mutta lopussa meininki on jo nopeatempoisempaa, välillä jopa liiankin nopeatempoista.
Ihan kliseiseksi teinielokuvaksi ei Halloweeniä sentään pääse sanomaan. Toki loppupuoliskossa on aika paljon teinikauhuvaikutteita. Aika hyvin pystyy arvaamaan kuka kuolee seuraavaksi ja mitä tulee tapahtumaan. Sentään loppu on sellainen, ettei tälle välttämättä tule mitään jatko-osaa.
