Kreikkalainen valloittajakuningas tahtoisi hyökätä Troijaan, muttei keksi oikein hyvää syytä. Ihan noin vain ei viitsisi lähteä. Sitten Troijan nuori ja tyhmä prinssi Paris “ryöstää” Spartan kuningattaren, kauniin Helenan. Rouva on tosin mukana omasta vapaasta tahdostaan. Tästäkös Spartan kuningas raivostuu ja pyytää apua veljeltään, joka sattuu olemaan tuo kreikkalainen kuningas. Niinpä pian käydään sellaista sotaa Troijan rannoilla että heikompia hirvittää. Ja vaikka armeijat käsittävät tuhansia miehiä, niin taisteluita käyvät lähinnä ne armeijoiden suuret miehet, palkkasoturimainen Akilles kreikkalaisten ja isänmaallinen prinssi Hektor troijalaisten puolella. Taisteluiden lomassa rakkaus roihuaa, ja valan vannoneet neitsyetkin unohtavat lupauksensa aika nopeasti kun Akilles astuu kehiin. Kummassakin armeijassa on sitten tietysti niitä tyhmiä pahiksia joita katsojan kuuluisi vihata.
Hienoja efektejä, massiivisia joukkokohtauksia ja juonittelua Troija tarjoaa paljon. Naisille löytyy sitten tietenkin mm. Orlando Bloom ja Brad Pitt, ja miehille Diane Kruger. Mukana on myös Rockya, Gladiaattoria ja Huuliharppukostajaa oudosti yhdisteleviä kaksintaisteluita, jotka ovat ihan mukavaa katseltavaa, ja äijäuhoamista, joka jonkun Orlando Bloomin suusta kuulostaa lähinnä huvittavalta. Ruumita tulee sellaiseen tahtiin että Rambollakin olisi vaikeuksia pysyä tahdissa, mutta kyllä Johnnyboy vielä voittajaksi selviytyisi. Vaikka todellisuudessa miekkatappelut ovat varmasti paljon rujompia, niin myönnettäköön että nyt verta on mukana yllättävänkin paljon, onhan tässä kyseessä ihan puhdas teinityttöleffa.
Brad Pitt on yleensä ihan jees, mutta nyt mies näyttelee aika kyllästyneesti ja yksi-ilmeisesti. Eric Bana yrittää pidellä leffaa pystyssä mutta ei onnistu siinä yksin. Diane Kruger keskittyy hyvältä näyttämiseen, ja onnistuukin siinä kiitettävästi. Orlando on edelleen kauhea puupökkelö. Sean Bean on hyvä, mutta mies saa aivan liian vähän aikaa kankaalla. Wolfgang Petersen on hyvä ohjaaja jolla on epätasainen ura, ja Troija on sitä huonompaa tasoa miehen leffoja katsellessa.
Jumalien puuttuminen häiritsee, olivathan ne alunperin tärkeä osa tarinaa. Samoin se että henkilöhahmojen luonteita ja kohtaloita on sorkittu ja muuteltu. Etenkin Pariksen. Mutta ei siitä sen enempää. Ihan katsottava pätkä, jos teatterissa näkee. Suositellaan lähinnä näyttävien taistelukohtausten takia, nautittavaksi hyvässä seurassa, popcornin ja limun kanssa.
