Taisin olla noin kymmenen vanha nähdessäni ensimmäisen kerran Wayans-veljesten ghetto-leffojen mainion parodian Kulman kundit eivät ole uhka yhteiskunnalle (muitakin suomennoksia voi olla, en ole varma, alkuperäinen nimi kuitenkin mahtipontinen Don’t Be a Menace to South Central While Drinking Your Juice in the Hood). Kyseinen elokuva kolahti oikein kunnolla ja se tuli katsottua kavereiden kanssa lyhyen ajan sisällä lukuisia kertoja. Se oli samalla härski, kantaa ottava ja tajuttoman hauska. Vaikka parodian kohteita ei silloin ymmärtänytkään, niin sen katutietoisuudelle naureskeleminen viehätti. Myöhemminkin katsottuna DBaMtSCWDYJitH on varsin viihdyttävä filmi, joka sisältää yhteiskunnalista kommentointia, rotuvitsejä, parodiapätkiä ja paljon ronskia alapäähuumoria. Muutama vuosi myöhemmin ilmestyi veljesten uudempi teos Scary Movie, joka vasta kunnolla iski. Vaikka kyseinen kauhuparodia aloittikin ärsyttävän spoof-genren (typerin parodian muoto) buumin, jota lypsetään edelleen, niin tämä alkuperäinen “emoteos” on edelleen varsin tyylikäs naurupaketti. Murrosikäiseen poikaan iski salaman lailla filmissä esitettävä pissakakkakikkelipimppitissi-huumori yhdistettynä oman aikansa hittileffojen parodiointiin. Tässä leffassa tyhmyys ja fiksuus löivät hyvin yhteen kokonaisuuden sisältäen yhtä paljon poskettomia älyttömyyksiä sekä osuvia oivalluksia. Wayansien veljekset ovat aina olleet hyviä rotuvitseissä ja erilaisten stereotypioiden pilkkaamisessa, missä he onnistuivat täysillä ensimmäisessä Scary Moviessa. Vain alkuperäine Kauhu Elokuva oli onnistunut teos ja myöhemmät osat vain turhaa toistoa. Nyt Wayansit ovat palanneet Dance Flickin muodossa, joten kiinnosti kokeilla pureeko veljessarjan huumori vielä yhtä lujaa. Noh, eipä purrut.
Ohjaaja ei ole tällä kertaa ohjaajana parhaiten tunnettu Keenen Ivory Wayans, vaan Nadia-siskon poika. Enojensa tuella tehty kokonaisuus tuntuu varsin tympeältä ja väkisin väännetyltä, ei toimi kyllä yhtään. Paikoittain on mukana tuttuja rotustereotyyppeihin liittyviä vitsejä ja hyviltä oivalluksia vaikuttavia juttuja, mutta kaikki on niin ärsyttävästi esitetty. Toisaalta noin kymmenvuotiaana olisin ehkä menosta nauttinutkin, mutta nyt Dance Flickin parodiantynkä ei innosta yhtään. Nimensä mukaisesti tanssileffoille naureskeleva DF on ehdottomasti veljesten heikointa tasoa, ehkäpä veljeskaarti on näytettävänsä jo näyttänyt loppu-uran ollen pelkkää kuolon korahteluja. Lupaavasti ei ala myöskään nuoremman polven oven avaus tämän esikoispitkän myötä. Aijai.
Viiden Wayansin kirjoittama huumoriviritelmä sisältää kyllä yritystä eikä ole niin hirveätä kuraa kuin esim. Epic Movie tai Date Movie. W-veljesten jutuissa on yleensä ollut mukana enemmän ajatusta ja älliä, mutta nyt alitetaan rima aidan katkopaikasta. Älyttömään toistoon ja elähtäneisiin vitseihin turvautuva DF ei saa oikein puristettua tanssielokuvien naurettavuutta irti. Muutama musikaali-irrottelu ja kliseisille ihmistyypeille naureskelu onnistuu yllättävän hyvin, mutta kaikki onnistutaan pilaamaan jonkinlaisella tympeydellä. Tällä kertaa nimittäin maistuu lähes pelkkä rahastus, eikä tekijöiden hauskan pito, niin kuin edellisissä Wayans-parodioissa. Näyttelijät ovat pääasiassa ärsyttäviä, myös vanhemman polven Wayansit Keenen Ivory ja Marlon vetävät pahasti yli. Tällä kertaa he eivät siis vedä hauskasti yli, vaan pelkästään ärsyttävästi, pienestä ruutuajasta huolimatta. Sen sijaan rennosti näyttelevä Shawn Wayans onnistuu tuomaan pienen hymyn tapaisen suupielille ghettojen kasvattavana koviksena, joka yrittää totutella isärooliinsa.
Save the Last Dance on pääasiallinen pilkan kohde, mutta myös muut teinien suosiossa olevat tanssifilkat ja musikaalipläjäykset ovat naurunaiheina. Tuntuisi, että tuosta tämän hetken genrevillityksestä voisi saada jotain hauskaakin aikaan, mutta ei ainakaan tällä kertaa siinä onnistuta. Ihan liian tuttua huttua, jos on nähnyt parikin uudempaa spoof-filmiä. Useimpien “vitsien” tajuaminen vaatisi myös alkuperäisten parodian kohteiden näkemistä, mikä pudottaa automaattisesti tällaisen pätkän pisteitä, sillä tämän pitäisi toimia myös itsenäisenä teoksena. Kyllä tässä tulee oikein ikävä ZAZ-kolmikon kulta-aikoja ja Wayansien parhaita vetoja, puhumattakaan Mel Brooksin aivoituksista tai Monty Pythonin gagien ilotulituksesta. Parin kaljan kanssa Dance Flick menee kuitenkin ihan kivuttomasti, joten sille voi antaa kokonaisen yhden pisteen. Myös nuorempien katsojien hauskuuttajaksi tästä voi olla, mutta voi olla tämän päivän nuorison jo saaneen tarpeekseen lukuisista mitä-lie-movieista.
