Ohjaaja on vaihtunut ja sen huomaa sillä Tim Burtonin gootti tehosteet ovat jääneet pienemälle, koska Burton toimii vain elokuvan tuottajana. Sääli sillä koska goottitehosteet ovat jääneet pinemälle on toimintaa tullut typerän paljon enemmän. Plussaa elokuvaan tuo sen sarjakuvamaisuus, mutta miinusta se, että elokuva ei ole synkkä.
Tällä kertaa Keaton ei ole enää Batman (harmi) vaan viitan pukee päälleen vaatimaton Val Kilmer. Vihulaisina pyörii tällä kertaa mainio Tommy Lee Jones ja hauska Jim Carrey. Batmanin akkana häärii kohtalainen Nicole Kidman ja
tällä kertaa Robinkin on päästetty mukaan elokuvaan. Häntä näyttelee ihan hyvä Chris O’Donnel.
Juoni kulkee näin: Batman saa vastaansa hullun (neron?), Arvuuttaja (Carrey) ja skitsofreenisen Harvey Kaksinaaman (Jones), jotka ryhtyvät lukemaan Gotham Cityn asukkaiden ajatuksia Arvuuttajan tekemällä laitteella. Robin tulee avittamaan ja Kidman on pelastettavana. Ja tietenkin mukana ovat vakiokasvot Michael Gough ja Pat Hingel.
Elokuva olisi aikasen huono ellei elokuvassa olisi juuri sitä mukavaa sarjakuvamaisuutta, Jonesia ja Carreytä. Kyllä BF aina sarjan neljännen osan voittaa. Ohjaus ontuu, mutta se ei tarkoita sitä, että Schumacher olisi huono ohjaaja ei todellakaan, mutta hän ei ole yhtä hyvä kuin Burton.
Ei BF huono elokuva ole vaan itseasiassa se on ihan mukava viihdepläjäys. Se ei vain nouse 1 tai 2 tasolle.
nimimerkki: Ash
