Balto kärsii identiteettiongelmasta. Hän on puoliksi susi ja puoliksi koira sekä ihmisten hyljeksimä. Kaupungin kuumin tyttökoira on hieman ihastunut Baltoon, eikä tuo tunne ole yksipuolinen, mutta tuollainen rakkaussuhde alaskalaisessa pikkukylässä ei ole kovin helppoa. Kurkkumätä on tarttumassa pieniin lapsiin ja nyt tarvitaan vastalääkettä. Koiravaljakko on lähetetty sitä hakemaan, johtajanaan kaupungin kehutuin mutta samalla ilkein rekikoira Steele. Syttyy lumimyrsky, niinpä rohkean Balton on lähdettävä matkaan.
Tositarinaan perustuva piirrosfilmi on varman päälle pelattua perhehuttua. Mukana on monia jännittäviä kohtia, hauskoja tilanteita sekä muutama pakollinen herkkä hetki. Henkilöhahmot ovat pelkkiä kliseitä: Urhea hyljeksitty sankari, hemaiseva narttukoira, erittäin ilkeä pahiskoira sekä kourallinen hassuja sivuhenkilöitä. Ääninäyttelijät eivät tee mitään huonoa työtä, mutta ei mitään erityisen häikäisevääkään. Piirrosjälki on ihan kiitettävää, ei siitä mitään pahoja moitteita keksi. Homma on ihan viihdyttävää meininkiä ja perheen pienimmät varsinkin nauttivat.
Balto on ihan laadukas paketti ja onhan se mukavaa, että piirrettyjä tulee välillä muualtakin kuin Disneyltä. Kuitenkin teos on aika kliseinen ja astelee varsin tuttuja latuja, eikä sen vuoksi varttuneempi katsoja saa tästä irti oikein mitään uutta. Yhden illan tällaisen sentimentaalisen seikkailupläjäyksen kanssa viettää ilman sen suurempia tuskia, mutta uutta katselukertaa ei tee ainakaan ihan heti ottaa. Lapsille on luvassa elämyksellinen elokuvatuokio, mutta on sitä parempiakin piirrettyjä tullut nähtyä. Ihan mukavaa koko perheen hömppää, joka on kertakatseluna ihan toimiva paketti.
Seitsemän vuotta myöhemmin tehtiin ihan eri tekijäporukalla jatko-osa, joka poiki vuonna 2004 vielä kolmannenkin osan.
