Tupakka on epäterveellistä, pois se minusta, ja aiheuttaa varmasti jatkuvaa päänvaivaa tuhansille siitä riippuvaisille ja siitä kärsiville ihmisille. Se ei kuitenkaan ole mikään syy jättää katsomatta tätä yhtä 1990-luvun parhaimmista elokuvista.
1990-luvulla muodissa ollut episodielokuva toi lukuisten huonojen yritysten lisäksi myös joukon loistoteoksia, joista ei tarvitse varmaankaan edes luetella esimerkkejä, muuatta Tarantinon parasta elokuvaa muistellessa. Myös Smoke kuuluu ehdottomasti näiden joukkoon.
Brooklynin tupakkakauppa on vilkas ja pidetty paikka. Auggie, omistaja ja pitäjä, on monien ihmiskohtaloiden näkijä ja tuntija. Elokuvassa katsotaankin muutama tuollainen, joiden lisäksi väännetään juttua ja puhutaan paljon, ja ehkäpä voidaan ymmärtää lisää itse elämästä – mistäpä sitä koskaan tietää.
Elokuva on kiireetön, dramaattinen ja hauska, ihan niinkuin elämä. Smoke yhdistääkin 112 minuuttiin juuri ne asiat, joiden takia ihminen tykkää olla olemassa. Monet tapahtumat, joiden selvittämättä jättäminen oli mielestämme väärin. Elokuvaa katsoessa sitä todella tuntee sympatiaa henkilöitä kohtaan, eikä näin kosketuspisteetkään tule tyhjästä.
Wayne Wangin loistava tarina ansaitsi todellakin taitavan ja oikeaoppisen ohjauksen, eikä kukaan muu sitä olisi voinut paremmin ohjata kuin herra itse. Wangin kiireetön, tarkka ja elämänmakuinen tyyli on todellista nannaa katsojalle. Henkilöt käydään läpi inhimillisesti, eikä kukaan jää liian ohueksi. Harvey Keitel vetää todella hyvän roolin tupakkakaupan pitäjänä ja olisi minusta Oscarinkin ansainnut.
Kaikinpuolin Smokessa ei ole mitään huonoa ja paljon hyvää. Se kuuluu niihin elokuviin, joita ei missään tapauksessa kannata jättää katsomatta. Suositukseni siis kuuluu, että katso tämä elokuva!
nimimerkki: Sano mitä sanot
