Mark Jefferson (Tom Eplin) joutuu pahaan kiipeliin järjestäytyneen rikollisuuden ja poliisin välissä. Luonnollisesti se tarkoittaa takaa-ajoja, tappeluita ja ammuskelua.
William Webb on kursinut kasaan pitkän ja matalan uran. Tässä käsittelyssä oleva [I]Luotikatu[/I] on suorastaan mallikelpoinen kappale 80-luvun action-halpiksista. Siinä on konnia, kusipäisiä jepareita, huonon maineen omaava sankari ja soundtrack jonka korvat rusentava epämuotoisuus on kuultava. Puhumattakaan köykäisestä toteutuksesta joka ei todellakaan tee aiottua vaikutusta. Sille voi kylläkin nauraa pilkallisesti.
Tom Eplin on hyvin epämääräisessä pääroolissa leffassa jonka kaikki muutkin roolit romahtavat kehnon ja surkean väliseen jäävesialtaaseen. Kalkkuna-arvoa ei suorituksista löydy, sillä siihen pitää olla yliampuvaa meininkiä ja sitä ei ole saatavilla.
Yhteenvetona [I]Luotikatu[/I] on surkea toimintaleffa. Kyllä – se on ihan oikea toimintaleffa, mutta siihen sen saavutukset jäävätkin. Liian ryppyotsainen tyyli mädättää kalkkuna-arvon ja jäljelle jää vain äärimmäisen mitätön toimintaleffa. Soveltuu unohdettavaksi kaapin pohjalle pölyä keräämään [B]tai[/B] masokistisia taipumuksia omaavan elokuvaharrastajan videohyllyyn. Allekirjoittanutta kylläkin kammottaa ajatus siitä millaisia taipumuksia jälkimmäisenä mainittu omaa…
