Parin vuoden takainen romanttinen komedia My Sassy Girl oli hyvinkin merkittävä käänne kyseiselle genrelle. Se nosti umpisurkeaksi muodostuneen genren pohjamudista, kokeillen jotain uutta ja raikasta, yhdistellen loistavasti komediaa ja dramatiikkaa hieman erikoislaatuisten hahmojen välillä. Nyt samalta ohjaajalta on tullut toinen elokuva, joka noudattaa periaatteessa täysin samaa kaavaa. Eli lähtöasetelmat ovat kunnossa, miksi korjata jotain jos ei se ole rikki?
Kyung-jin (loistava Ji-hyun Jun) on ammatiltaan poliisi, joka eräänä päivänä lähtee taskuvarkaan perään. Hänet kiinni saatuaan, mies yrittää vakuutella että myös hän jahtasi taskuvarasta, eikä suinkaan itse ollut se. Poliisiasemalle päästyään käy ilmi että mies, joka muuten on tyttökoulun opettaja, puhui totta, ja olisi anteeksipyynnön aika. Mutta ikävä kyllä kovaluonteinen poliisineitimme ei tunne sanaa “anteeksi”. Tämän jälkeen he vielä kaikesta huolimatta tapaavat toisensa muutaman sattuman kautta, ja kuten arvata saattaa heidän välilleen alkaa syntyä jotain.
Tämä on siis Jae-young Kwakin toinen elokuva, joka menee niin samoilla raiteilla My Sassy Girlin kanssa, että näitä ei voi olla vertaamatta keskenään. Jo ensimmäisistä minuuteista lähtien My Sassy Girlin nähneet huomaavat kuinka samaa kaavaa Windstruck noudattaa. Tässä ei sinänsä ole mielestäni mitään vikaa, mutta sen toteutus jää tällä kertaa puolitiehen. Nimittäin huumori on suurimmaksi osaksi erittäin typerää, ja useimmat juonenkäänteet vielä typerämpiä. Huumorin taso siis vaihtelee huomattavasti, välillä se on jopa niin mustaa ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kaikesta huolimatta elokuva onnistuu suurimmaksi osaksi olemaan ihan hauskaa katsottavaa, ainakin ensimmäisellä puoliskolla. Jälkimmäinen puolisko tuntuukin painottuvan enemmän draaman puolelle, jossa mennään myös vähintään yhtä paljon metsään.
My Sassy Girlin suola oli loistavat hahmot, joiden välinen kemia pelasi sataprosenttisesti ja aiheutti monia hilpeitä hetkiä. Vaikka naispääosan esittäjä on sama molemmissa, eivät hahmot toimi läheskään yhtä hyvin tässä. Pistetään sitten vaikka miespääosan esittäjän piikkiin, hänestä en pitänyt ollenkaan. Ji-hyun Jun (Il Mare, My Sassy Girl) on kuitenkin loistava näyttelijätär (ja muutenkin mukavaa katsottavaa ruudulla) ja pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Loppu on oikeastaan niitä harvoja asioita joka jäi elokuvasta positiivisesti mieleen. Kyseiselle ohjaajalle erittäin tyypillinen, jossa loppuja ikään kuin on useita, tulee sellainen fiilis että “nyt se loppui”, niin eipäs loppunutkaan. Eli mahdollisesti hieman pitkäveteinen, mutta lopulta kuitenkin palkitseva. Elokuvan viimein loputtua jää kuitenkin huono maku suuhun, samasta loistosta jota ohjaajan edellinen elokuva huokui, ei ole tietoakaan, ainoastaan pieniä vilauksia. Loppuen lopuksi Windstruck on ihan ok komedia, mutta mitään sen suurempia ei kannata odottaa. Itselleni Windstruck oli viime vuoden suurimpia pettymyksiä.
nimimerkki: Scuzzball
