1973 ilmestyi ensimmäinen Uuno-elokuva. Lienee turha edes kertoa, että se sai hyvän vastaanoton, eikä tarvinnut odottaa kuin kaksi vuotta niin valmiina oli myös jatko-osa.
Uunon pitää hakea töitä. Ja sellaista työtä, jota Uunokin jaksaisi kovin pitkään tehdä, ei taida olla olemassakaan. Mutta kokeilla kannattaa aina. Esimerkiksi filmitähden ura ei olisi ollenkaan hassumpi.
Uuno on kehittynyt hieman tähän toiseen elokuvaan mennessä. Jälleen selitystä tulee ja vilunkia harrastetaan kaikin puolin, eikä sitä ensimäisessä leffassa häirinnyttä suhuässää enää tule.
Professori Uuno D. G. Turhapuro on ihan perus-Uunoa. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta pääasiahan on, että katsojat tykkäävät ja viihtyvät. Elokuva tarjoaa muutamat naurut, jopa sympaattista huumoria, nostalgiaa, sekä harmitonta viihdettä useammaksikin kerraksi. Sellaisia nämä Uunot vain ovat.
nimimerkki: Sano mitä sanot
