Blade on edennyt kolmanteen ja viimeiseen osaan. Samannimiseen sarjakuvaan jotensakkin perustuva trilogia oli esitelty ajatuksena tuotantoyhtiölle jo 1994. Vastaanotto oli ollut hiukan empivä, mutta ensimmäinen Blade-leffa oli purkissa 1998, toinen 2002 ja tämä kolmas 2004. Jokaisen osan on ollut tarkoitus olla hiukan erilainen. Kolmas osa ei kalpene vertailuissa edeltäjilleen.
Vampyyrit herättävät esi-isänsä Draculan henkiin saadakseen tämän avulla daywalkerin ominaisuuden liikkua valoisalla. Jos tämä onnistuisi, mikään ei voisi enää estää vampyyrejä ottamasta maailmaa haltuunsa. Draculan tunnettua kirjallista historiaa varioidaan, kuten Blade-sarjakuvaakin. Leffan mukaan ensimmäinen ja täydellinen vampyyri kehittyi 7000 vuotta sitten Samariassa. Kyseessä ei siis ole legendaarinen “laupias samarialainen” vaan kaiken pahan alku ja juuri.
Bladen on tuhottava tämä kaikkien vampyyrien alkulähde ennekuin vampyyrien pelottavat suunnitelmat toteutuvat. Bladelle sattuu alussa arviointivirhe ja nyt myös ihmiset ovat hänen kannoillaan. Bladen oppi-isä menehtyy alkukahinoissa, mutta tämä ei jää yksin taisteluun sillä hän kohtaa Yövaanijat -nimisen kerhon, jonka missiona on myös pistää vampyyrejä tomuksi. Nämä touhuilevat leffassa yhdessä. Yövaanijoilla on paljon erilaisia kekseliäitä aseita. Mukaan saadaan myös naishahmo, joka taistelee kuulokkeet korvilla kuunnellen omaa sisäistä soundtrackkiaan. Applen ipod saa samalla myös mainosta.
Nyt vedetään vampyyrejä lättyyn urakalla ja toimintaa sekä kovisteluhuumoria riittää, tyyliin “olen syönyt valkosipulia ja pieraisin juuri, äänetöntä, mutta tappavaa”. Kaikkien taistelukohtausten takana jyllää teknobiitti kuten konsolipeleissä, räjähdykset ja erikoistehosteet ovat näyttäviä ja tottakai yliampuvia. Alussa tehdään selväksi että huumoria riittää. Kun vampyyrit menevät suojapuvuissaan herättämään aavikolla Draculaa niin yksi heistä näyttää dramaattisesti auringolle keskisormea. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, ainakin pääkoppaa piti kalibroida, jotta pääsi oikeaan aivot narikkaan -fiilikseen. Leffa on lopulta ihan viihdyttävä pläjäys kun sen ottaa oikealla asenteella. Huonompiakin toimintaleffoja on tehty.
DVD-julkaisun kuva on kristallinkirkas ja ääni loistava. Kahden levyn Special Edition -julkaisusta löytyy teatteriversio ja pidennetty versio, jossa on myös DTS-ES -äänet. Kun oikea äänentoistolaitteisto löytyy niin johan rytisee kotikatsomossa. Toinen levy sisältää tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin pituisen dokumentin leffan teosta. Jokainen tuotannon osa-alue käydään läpi. Extralätyltä löytyy myös osio, jossa käsikirjoittaja haastattelee ohjaajaa. Koska nämä ovat tällä kertaa sama henkilö niin tilanne on hiukan humoristinen, vaikka haastattelu on itsessään asiapitoinen. Tämä viimeistään vakuuttaa että Bladen tekijät ovat liikkeellä pilke silmäkulmassa. Asegalleriassa pääsee pläräämään leffan asearsenaalia. Epäonnistuneet otokset ja muut höpötykset jaksavat naurattaa myös. Kahden lätyn julkaisija on loistokokonaisuus Bladesta pitäville.
