Travolta esittää 37 vuotta täyttänyttä George Malleytä. George on mukava heppu, taitava automekaanikko ja ystävällinen kaveri. Hänen syntymäpäivänään hän näkee jotain outoa ja muuttuu erittäin viisaaksi henkilöksi. Kirjoja luetaan, kieliä opitaan ja tavaroita siirrellään pelkän ajatuksen voimalla. Tämä on ihmeiden aikaa.
Perinteistä Hollyhuttua. Tiesin sen jo alkaessani tätä katsomaan. Mukavaa ajankulua oli kumminkin luvassa ja ulkokuori oli kaunis. Sisältö jää yleisesti ottaen aika tyhjäksi. Elokuvan keskivaihe on tämän parasta antia ja varsinkin lopussa homma alkaa jo väsähtämään. Travolta on oikeastaan ihan hyvä näyttelijä, mutta elokuvansa hän saisi paremmin valita. Eihän äijältä ole tullut mitään niin hyvää Pulp Fictionin jälkeen. Forest Whitaker on taitava näyttelijä, mutta hän ei pahemmin pääse loistamaan. Kyra Sedgwick tuo elokuvaan pakollista romantiikka ja nainen osaa näytellä. Robert Duvall on aina hyvä, mutta kukaan ei vain pääse Travoltan tasolle. Travoltan faneille varmasti jonkinlainen elämys, mutta itse en äijästä pahemmin välitä. Silti hän on elokuvan kantava voima. Ohjaaja Turteltaub osaa ohjata kivoja ja vaivattomia leffoja, jonka tämä todistaa. Hyvän mielen tämä ainakin tuo.
Ihmeiden aika jää vain roikkumaan keskitasolle muiden samankaltaistensa leffojen joukkoon, joita on ehditty tekemään jo liian monia. Ihan huono tämä ei silti ole, koska ainakin minä nautin jossain vaiheessa. Ei tästä jää käteen muuta kuin “ihan kiva” -fiilis. No, tällä kertaa se riitti ainakin minulle, kun en tältä kerran mitään odottanutkaan.
Tylsiä hetkiä riittää ja ohjaus on liian rauhallista. Fantasiaa, romanttista komediaa ja lämminhenkistä draamaa yhdistelevä teos ei iskenyt ainakaan minuun, mutta jollekin muulle voi tämäntyylinen vaivaton meno iskeä kuin nyrkki naamaan. Ei kannata odottaa mitään, niin voit nauttia jopa näin paljon kuin minäkin. Kertakäyttötavaraa, mutta ihan OK.
