“Do you know how to fight?” “Do you know how to die?” Siinä oli tämän elokuvan nasevin vuoropuhelu…
Sarah, joka oli ensimmäisessä Crow elokuvassa vain pieni tyttö, on nyt kasvanut aikuiseksi, ja hän näkee koko ajan unia Crow:sta joka tuo jonkun levottoman sielun taas maailmaan. Pian tämä tapahtuukin, kun mies nimeltä Ashe Corven ja tämän poika tapetaan, koska sattuivat toisen murhan silminnäkijöiksi. Ashe nousee dramaattisesti pois vetisestä haudastaan ja sieltä huonokuntoisena Sarahin kotiin, jossa tämä saa naamalleen legendaarisen Crow maalauksen. Tästä alkaa armoton kujanjuoksu, jossa ihmisiä kuolee, aseet paukkuvat, ja Iggy Pop heitetään kuolleena jokeen.
Enkelten Kaupunki olisi voinut olla vaikka mitä, mutta se piti mennä pilaamaan, värikkäillä taustoilla ja surkeilla (ja tämä on lievästi sanottu) näyttelijöillä. Brandon Lee varmaan pyörii vieläkin haudassaan.
Mutta se mikä on tehnyt näistä jatko osista katsottavia, on hetkellinen tunnelma (jota ylistin jo Crow: Pelastuksen arvostelussa…), jos ensimmäisessä Crow:ssa se tunnelma oli yllä koko elokuvan ajan ja kolmannessa noin yhden kolmasosan ajasta, niin tässä se on noin yhden viidesosan ajasta yllä.
Ei tätä uskalla suositella eikä haukkua maanrakoonkaan, katsokaa ja päättäkää itse… paitsi kaikki Iggy Pop antifanit, tämä on teidän elokuvanne!
nimimerkki: BatDeamon
