Jenkkiläinen ja ranskalainen perhe kohtaa toisensa tyttären avioliiton kautta. Nuoleskelevan yhteiselon rikkoo aviokriisi kun jenkkiperäisen tyttären ranskisaviomies lankeaa uuteen auvoon. Apet ja anopit tapaavat toisensa ja kohteliaisuuksia ladellaan mutta selän takana puhutaan lämpimiä. Hommaa sävyttää vielä nuorenparin seinällä roikkunut uppoarvokas taulu, jonka kohtaloa ja alkuperää selvitään omaisuuden jaon yhteydessä. Ja eikä siinä vielä kaikki. Sivujuonteina on tyttären siunattu tila sekä kajahtanut mies joka jahtaa jenkkiläisten vävyä.
Kuulostaa sekavalta, mutta elokuvassa juonta kuljetetaan suht’ järkevästi eteenpäin. Muutama maukas sivuosa ryydittää tarinaa oikeinkin hyvin. Kaikkiaan genre ei vain satu uppoamaan, mutta ihmissuhdesopasta pitäville (naisille) voisin kuvitella elokuvan osuvan kohdalleen.
Mistään ylitahmaisesta rakkausdraamasta ei ole kyse, vaan pikemminkin kevyestä elämäntarinasta. Parisuhdehössön lisäksi Jenkkien ja ranskalaisten keskinäiset ennakkoluulot nousevat framille leffassa, ja niistä voi muun huvin puutteessa repiä iloa irti.
Elokuvan pääroolisuorituksistakaan ei voi sanoa oikein mitään, kun tarinasta puuttuu särmä. Leffa löytää tiensä varmaankin aika nopealla aikataululla televisioon ja toiminee kevyenä illallisena. Omalla kohdalla elokuva ei kuitenkaan kestäne toista katsomiskertaa.
