Leffan kannen perusteella tuli oletettua että kyseessä on joku älyvapaa kohelluspätkä. Mutta mitä kummaa… kyseessä on täysin pimeä leffa. Juttu paneutuu äärisivistyneisyyden ja teennäisyyden naurettavuuteen ja toisaalta taas ihmisen polveutumiseen apinoista sekä kaipuuseen luontoon.
Lapsena kaltoin kohdellut professori haluaa leikkiä jumalaa ja luoda metsästä löytyneestä villi-ihmisestä kaltaisensa sivistyneen olennon, oman kuvansa. Samalla kun villi-ihmistä koulitaan laboratorio-olosuhteissa ylen sivistyneeksi henkilöksi niin professori painii omien lapsuudentraumojensa parissa ja pettää feikkiranskalaisen hoitsunsa kanssa karvaista naistaan, joka on myös eräänlainen luonnonoikku.
Kaiken kaikkiaan leffa ei oikein jätä selkeää kuvaa mitä sillä haluttiin sanoa. Tarinasta jää vaivautunut olo, että onko sitä niin tyhmä että sen koukkua ei tajunnut vai oliko koukku todella niin yksinkertainen kaiken hämmentävän hässäkän keskellä.
Yhteen lauseeseen tiivistettynä leffalla halutaan kai sanoa että: Ihmisten ja apinoiden päällimmäinen vietti on parittelu. Toisaalta leffa jättää tukun avoimia kysymyksiä. Kuka hallitsee ja ketä sekä miten ja miksi? Antaako nykypäivän sivistys jotain lisäarvoa elämälle?
Omituinen ja hiukan vaikeaselkoinen juttu, joka vaatisi toisen tarkastelun.
