Minä en missään nimessä luonnehtisi Brokeback Mountainia tyhjänpäiväiseksi homoleffaksi, sillä sitä se kaikkein vähiten on. Se on kaunis, se on herkkä ja sydäntäsärkevä kuvaus rakkaudesta vaikeimmillaan. Se ei ole stereotyyppinen eikä itseään tai muita elokuvia toistava jäljitelmä, vaan oma ennennäkemätön ja riipaisevan kaunis tarinansa, joka on lähtöisin Annie Proulxin kynästä.
Elokuva imaisee mukaansa heti alkumetreillä. Eletään vuotta 1963, kun nuoret cowboyt Jack Twist (Jake Gyllenhaal) ja Ennis Del Mar (Heath Ledger) tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. He ovat saaneet lammaspaimenen töitä kesäksi ja eräänä pimeänä yönä heidän elämänsä törmäävät yhteen tavalla, joka muuttaa paljon tulevaisuutta. Nuotio on sammunut eikä Enniksen enää onnistu hytistä kylmissään ulkosalla, joten he joutuvat jakamaan teltan keskenään. Kohtausta ei missään nimessä olla pilattu imelän yliromanttiseksi siirapiksi, vaan cowboyt ovat aidosti maskuliinisia miehiä, jotka vain sattuvat rakastumaan toisiinsa ja joista ainakin toisen on astetta vaikeampaa hyväksyä tunteitaan ääneen lausumattomien pelkojensa ja kasvatuksensa vuoksi. Suhde kehittyy pian aivan uudelle tasolle ja johtaa parinkymmenen vuoden siteeseen, joka yhdistää Jackin ja Enniksen, vaikka heistä kummankin täytyy syksyllä pudota takaisin omaan maailmaansa puiden lehtien mukana.
Neljä pitkää hiljaisuuden vuotta, miehet menevät tahoillaan naimisiin ja perustavat perheet, mutta he eivät kykene hautaamaan Brokeback-vuorta eivätkä sitä kaipausta ja rakkautta, joka siihen voimakkaasti liittyy ja joka myös katsojalle kuvien ja sanojen kautta välittyy selkeänä ja kaunistelemattomana totuutena. Lopulta Jack ottaa yhteyttä postikortin myötä ja miehet alkavat tavata salaa vuorilla – mitä muita mahdollisuuksia heillä on, kun alhaalla odottaa kokonainen vihaa ja suvaitsemattomuutta ympäriinsä viljelevä maailma?
Mikä mies sitten on rakastamaan miestä? Sillä ei ole väliä. Mies rakastamassa miestä on ihminen rakastamassa ihmistä. Yhtä hyvin pääosassa voitaisiin nähdä kaksi naista; se tuskin saisi elokuvaa huonommaksi. Sukupuolella ei ole merkitystä, rakkaudella on, ja Brokeback Mountain kertookin tarinan kahdesta tavallisesta ja täysin erilaisesta ihmisestä, jotka tapaavat toisensa ja rakastuvat, mutta eivät lukuisien esteiden vuoksi voi jatkaa suhdettaan joka onkin kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.
Hyvä elokuva jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Hyvää elokuvaa ei voi katsoa välinpitämättömänä, ei neutraalisti eikä sisäisesti ilmeettömänä, sillä se saa aina ajattelemaan ja tuntemaan. Luultavasti juuri se on syy, miksi pidän Brokeback Mountainista niin paljon. Se herättää keskustelua ihmisten keskuudessa, siitä ollaan montaa eri mieltä, ja kun mielipidettä kysytään, on vaikea kommentoida ympäripyöreästi sillä kaikkien aikojen suosikkirepliikillä: ”Ihan kiva”. Itse olen aina nyrpistellyt nenääni ihmisten ahdasmielisyydelle ja suvaitsemattomuudelle, ja sen vuoksi juuri Brokeback Mountain on se elokuva, jonka haluaisin näyttää uskomattoman karussa kauneudessaan koko maailmalle.
Näyttelijävalinnat ovat osuneet täysin kohdalleen. Mielestäni aiemmin suosiosta kamppailemaan joutunut Ledger sopii täydellisesti vähäpuheisen ja muutenkin juromman Ennisin rooliin. Michelle Williams on ihastuttava viehättävässä aitoudessaan. Roolisuoritukset ovat parhaimmillaan hyvinkin monipuolista katsottavaa, ja näyttelijät ovat onnistuneet hahmoihinsa mukautumisessa kiitettävästi. Hahmojen erilaisuus, erilaiset mielipiteet, pelot, kasvatus – kaikki ne pääsevät loistavasti esille ilman minkäänlaisia tarpeettomuuksia. Jack ja Ennis mainitsevat keskustellessaan homoseksuaalisuuden vain kerran elokuvan aikana – oikeastaan he eivät puhu kovin paljon mistään muustakaan –, ja muutenkin asia on kierretty taidokkaasti ilman oikeita nimiä. Surullinenkin loppu vaatii paljon taitoa ja osaamista, jota ohjaajalta (Ang Lee) ja käsikirjoittajilta (Diana Ossana ja Larry McMurty) löytyy yllin kyllin, jättääkseen hyvän vaikutelman ja onnistuakseen. Parasta koko elokuvassa on se, kuinka lisää ei kaiken jälkeenkään jää kaipaamaan. Tarina on kaunis ja koskettava itsessään, ja Brokebackin vuori jää varmasti ylhäisessä massiivisuudessaan siintämään ajatuksiin haikeana siluettina. Kun sinne kerran on päässyt, ei sitä kykene unohtamaan, saati sitten jättämään taakseen.
Brokeback Mountain saa ajattelemaan, itkemään ja nauramaan, se saa ymmärtämään. Ihmisten kategoriat, ennakkoluulot, viha ja vainot käyvät kukin katsojan ajatuksissa elokuvan aikana ja sen jälkeenkin. Jackin ja Enniksen suhde on vaikea eikä aina niin kauniskaan, he joutuvat näkemään toisiaan salaa muiden katseilta vain, koska sattuvat elämään totisesti väärään aikaan ja väärässä paikassa eikä sirpaleilla ole aina niin helppoa kävellä varovasti varpaisillaan. Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin lännessä oli aivan turhaa yrittää hakea hyväksyntää kahden miehen tai naisen väliselle suhteelle, joka pitää sisällään muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Niinpä kulissit tulevat tarpeeseen, mutta harvoin ne tekevät ihmisestä onnellisen. Jack ja Ennis käyvät läpi vaikeiden aikojen, mutta he tekevät sen yhdessä ja muodostavat samalla yhden kauneimmista ja satuttavimmista rakkaustarinoista päällä maan. He eivät koskaan saa toisiaan lopullisesti, mikä on sekä avain onnistuneeseen rakkauselokuvaan että yksi epäreiluimmista asioista tässä luomakunnassa.
Cowboyt, henkeäsalpaavat vuoristomaisemat yhdistettynä tunnelmalliseen musiikkiin, ammattitaitoinen ohjaus, työnsä taitavat näyttelijät ja ylimaallisen kauniiksi väritetty tarina – siinä on ainekset, jotka elokuva tarvitsee onnistuakseen, ja koska Brokeback Mountainilla on ne kaikki, on se erittäin onnistunut mestariteos, jollaista ei aiemmin olla nähty ja jonka tekijät saavat olla suunnattoman ylpeitä kädenjäljestään. Ei tulisi kysymykseenkään, että antaisin tälle korkealla massaan uppoavien rakkausdraamojen yläpuolella kulkevalle taideluomukselle vähemmän kuin täydet viisi tähteä. Oscarit eivät tulleet tyhjästä eivätkä myöskään minun tähteni.
Jos minulta kysytään, on Brokeback Mountain paras tapa osoittaa, että rakkaus on kuin onkin luonnonvoima eikä sitä aina voi hallita.
